Nyt kun olen eläkkeellä, olen pitkästä aikaa ehtinyt myös ratkoa ristikoita enkä pelkästään laatia. Laatimistakaan en ole kokonaan jättänyt, joten Pelikaaniin on edelleen tulossa myös minun ristikoitani, kenelle se sitten lienee hyvä ja kenelle huono uutinen.
Olen ratkonut vanhoja Sanaseppo-lehtiä, joihin en ehtinyt niiden ilmestyessä paneutua. Niiden ratkaisut on julkaistu jo aikoja sitten, joten voin yhtä hyvin kertoa tässä joitakin kohtia, joissa mielikuvitus lähti hiukan harhateille. Eräs vihje oli ”Läiskii yksinään” ja vastauksessa oli pitkän aikaa pelkkä loppu, joka näytti olevan PESURI. Kyllähän pesukoneesta kuuluu välillä loisketta, joten ratkaisu tuntui loogiselta siihen asti. Sitten kun sanan alkupuoli rupesi hahmottumaan, tulos kuulosti aika omituiselta: PASIANSSIPESURI. Höh, mikä tällainen voi olla, onko sellainen kodinkone todella olemassa? Joku robotti-imurin tapainen ehkä? Sitten välähti että viimeinen S oli väärin ja tilalla pitäisi olla L, ja PASIANSSIPELURI läiskii kortteja eikä pesuvettä.
Samassa ristikossa oli kuva, joka näytti minusta matalalta tehdasrakennukselta, jonka yhdestä kulmasta törrötti pitkä savupiippu. Mietin pitkän aikaa jotain sopivaa tehdasta, mutta sitten selvisi että kuvassa olikin MODEEMI.
Jossain muussa ristikossa oli vihjeenä ”ohjaajalla”. Rupesin miettimään mitä elokuvan ohjaajalla voisi olla: Synopsis, käsikirjoitus vai mitä? Vasta kun olin saanut aika monta kirjainta muista sanoista. ratkaisuksi selvisi SUITSET. Kysymys olikin hevosen ohjaajasta eikä elokuvan.
Näissä kohdissa menin siis lankaan, en tiedä olenko itse onnistunut hämäämään ketään yhtä hyvin. Helpossa ristikossa ei ole tarkoituskaan hämätä, vaan nimenomaan ohjata vihjeellä oikeaan suuntaan, mutta vaikeissa saa ja pitääkin yrittää harhauttaa. Oikeastaan keskitasoinen on hankalin laatia juuri tämän vuoksi, kun ei saisi laittaa kaikkein yksinkertaisinta vihjettä, mutta ei myöskään johtaa liian kauas harhaan.
Hei,
Olen satunnainen ratkoilija, mutta kun saan Pelikaanin käsiini, tarkistan heti, kuinka monta “pihlistä” siinä on. Aina hiukan pelkään, ettei ole yhtään. Silmää miellyttävä kuvitus ja jotenkin sydäntä lämmittävän vanhanaikainen tyyli. Lisäksi sanasto on kekseliästä ja pakottoman tuntuista. Pelkkää iloa. Kiitos Mirja kaikissa vaikeusasteissa viihdyttävimpien ristikoiden laatimisesta meidän iloksemme.