Alan tottua olemaan eläkkeellä, ainakaan en enää hämmästy tilannetta joka päivä niin kuin aluksi. Kerran en tosin tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Menin eläkeläisten raamattupiiriin ja sanoin siellä eräälle puolitutulle:
– Minäkin tulin nyt tänne, kun olen kesäkuusta saakka ollut eläkkeellä.
Hän vastasi:
– Ai, minä luulin että olet ollut eläkkeellä jo kauan!
Olisi houkuttelevaa selittää, että hän kai sekoitti minut johonkin toiseen, mutta tosiasia on että minulta on kysytty jo ainakin vuoden ajan sellaisissa paikoissa, missä eläkeläiset saavat alennusta, olenko jo eläkkeellä. On kai sitten uskottava, että se näkyy päältä.

Ristikoiden lisäksi olen aloittanut toisenkin aivojumpan, menin työväenopistoon latinan alkeiskurssille. Latinaa tulee vastaan monessa paikassa, historian lentävissä lauseissa ja lääkärien lausunnoissa ja radiossa on latinankielisiä uutisia jotka kuulostavat kiinnostavilta, kun niitä melkein ymmärtää englannin ja muiden koulussa opittujen kielien perusteella, mutta ei kuitenkaan ihan. En tosin usko, että pystyn koskaan saamaan aikaan latinankielistä lausetta jossa kielioppi olisi oikein, kun kouluaikana sekaannuin saksan kielioppiin aivan täysin, niin että lauseen jokaisessa sanassa saattoi olla jokin kielioppivirhe. Osasin kyllä sanarämpsyt an, auf, hinter, in, neben, über ja niin edespäin, mutta minulle ei koskaan selvinnyt miten niitä olisi pitänyt soveltaa käytäntöön. Ei kuitenkaan ole väliä pystynkö itse tuottamaan yhtään latinaa, haluaisin vain oppia ymmärtämään sitä hiukan. Lupaan kuitenkin, etten edellytä ristikon ratkojilta latinantaitoa, kun nyt jo varon laittamasta mukaan englannin sanoja jotain airmailia tai vastaavaa lukuunottamatta.