Olen nyt käynyt latinantunneilla runsaan kuukauden. Minulta menee puolisen tuntia yhden lyhyen lauseen kääntämiseen, joten koulussa olisin sellaisella vauhdilla tippunut auttamattomasti kärryiltä, mutta työväenopiston alkeiskurssi on vain kerran viikossa eikä ole mitään muita läksyjä luettavana, joten toistaiseksi olen pysynyt ihan kelvollisesti mukana.

Latinan kääntäminen tuntuu hyvin samantapaiselta kuin ristikon ratkominen. Lause pitää ikään kuin koota palasista ja jokaisen sanan lisäksi ajatella pitääkö sen olla nominatiivi vai akkusatiivi, yksikkö vai monikko, mikä persoonamuoto, ja muistaa myös taivuttaa adjektiivit eikä läiskäistä niitä mukaan sellaisenaan. Lauseenjäsenistäkin täytyy olla ainakin jonkin verran kärryillä, joten voitte arvata että eläkemuorin aivot natisevat kuuluvasti! Useimmiten pitkä miettiminen ja kieliopin plaraaminen vie kuitenkin oikeaan tulokseen, joten ilmeisesti alan päästä kärryille systeemistä. Jos saa kaikki yksityiskohdat selväksi ja paikoilleen, tunne on sama kuin silloin, kun saa ristikon täyteen, varsinkin jos sitä on joutunut tosissaan miettimään. Hiukan kyllä kauhistuttaa, mitä tapahtuu sitten kun mukaan tulevat kaikki sijamuodot (tämän viikon tunnilla on luvassa genetiivi) ja verbien kaikki aikamuodot, mutta ehkä niistä vähän kerrallaan selviää. Yksi helppo ominaisuus latinankielessä on: sanajärjestyksellä ei ole suurtakaan väliä.