Ihmisen muisti toimii kummallisesti siinä, mitä se tallentaa ja mitä ei. Ratkoin hiljattain ristikkoa, jossa yhtenä vihjeenä oli TANNER. Mietin, että se oli ehkä jonkun sukunimi ja yritin muistella, mikä etunimi siihen sopisi. Jokseenkin välittömästi mieleeni tuli TUUKKA, joka ei tosin sopinut pituutensa puolesta, mutta kun en heti keksinyt parempaakaan ehdotusta, tämä Tuukka Tanner jäi mieleeni pyörimään ja jonkin ajan kuluttua muistin, kuka hän oli: sen niminen poika esitti päähenkilöä vuonna 1961 valmistuneessa elokuvassa Pikku Pietarin piha. Miksi tämä nimi oli jäänyt mieleeni vuosikymmenien takaa, vaikka valtavasti tärkeämpiä asioita oli unohtunut? Pidin kyllä elokuvasta, mutta minulle oli täysin yhdentekevää, minkä niminen poika Pietaria näytteli, enkä ole edes nähnyt koko filmiä pitkään aikaan.

Vielä hullumpaa on se, kun kuuluisuuksien nimiä tarttuu päähäni sellaisiltakin ajoilta, joita en edes ole elänyt. Luen mielelläni muistelmia ja elämäkertoja ja muistan niistä henkilöitä, jotka olivat tunnettuja ehkä 1920–1930-luvun Helsingissä, mutta joita kukaan muu kuin historian harrastaja ei enää tunnista. Saan laatiessani varoa koko ajan, etten laita vihjeeksi jotain aivan tutulta kuulostavaa, ennen kuin otan selvää, kuinka kauas historiaan hänen kuuluisuutensa on jo jäänyt. Näillä eväillä muistin jopa hevosen nimen, jota joku kerran Sanaseppo-lehdessä ihmetteli. Häneltä oli ristikkoa ratkoessaan jäänyt keksimättä ”Elsa Hästeskon hevonen”, koska siinä oli piilokirjain eikä sitä siis voinut saada selville muiden sanojen avulla. Kun luin tämän, mieleeni nousi välittömästi 1930-luvun kirjamainos, johon olin Saima Harmajan elämäkertaa lukiessani törmännyt. Saima Harmajan Huhtikuun lisäksi siinä oli muiden samaan aikaan ilmestyneiden uutuuskirjojen selostuksia, ja yksi niistä oli: ”Elsa Hästesko: TEMU. Hevosromaani.” Nyt siis tiedätte mikä Elsa Hästeskon hevosen nimi oli, jos jossain ristikossa sitä kysytään!

Sitten taas muisti pelaa toisissa asioissa aivan onnettoman huonosti. Pankkikortin nelinumeroisen tunnusluvun jouduin pänttäämään päähäni kauhealla vaivalla ja puhelinnumeroita on turha yrittääkään, onneksi ne saa nykyään niin kätevästi talteen kännykkään. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että olen aina ollut onnettoman huono matematiikassa enkä pysty edes ratkomaan sudokuja, vaikka niissä ei edes varsinaisesti tarvitse laskea mitään. Kummallisempaa on, että muistan Tuukka Tannerin vuodelta 1961, mutta useimmat nykyiset näyttelijät ovat minulle aivan nimettömiä, paitsi ehkä Sean Penn, joka kuuluu ristikoiden vakiokalustoon. Suosikkiohjelmiani televisiossa ovat englantilaiset sarjat, mutta niidenkään näyttelijöiden nimiä en muista, vaan tunnistan henkilöt ”Tuo oli Cranfordin postineidissä sen kivityömiehen vaimo”, ”Tuo oli Kyläsairaalan ylihoitaja”, ”Tuo oli varmaankin siinä kätilösarjassa jonkun lapsen isä” ja tähän tyyliin. Edes Sydämen asialla -sarjasta en muista kaikkien päähenkilöiden nimiä, vaikka näen ne viisi kertaa viikossa. Kun olisi jokin keino deletoida muistista tarpeettomat jutut, kuten 1930-luvun hevoset, niin ehkä mahtuisi jotain tärkeämpää tai edes nykyaikaisempaa tilalle.