Aika paljon laadintojani on näköjään ollut varastossa, koska Pelikaani-lehdistä ei lainkaan huomaa että olen lomaillut perusteellisemmin kuin vuosikausiin. Olihan tosin vuonna 2008 aika pitkä sairausloma kun minulle laitettiin molempiin lonkkiin tekonivelet, mutta oikeaa kesälomaa ei ole ollut pitkään aikaan. Eläke on riittänyt paremmin kuin etukäteen luulin, eihän se ole suuri mutta en ole suuriin tuloihin tottunutkaan. Hauskinta on ollut se, ettei ole tarvinnut ihmetellä miten saisi kesähelteessä piirretyksi ristikon (tai mitä tahansa) puhtaaksi ilman että hikinen käsi suttaa tai rypistää paperin. Kaikilla piirtäjillä ei tätä ongelmaa olekaan, koska monet tekevät ristikot nykyään tietokoneella, ja saahan sillä hyvin siistiä jälkeä, mutta minusta on kuitenkin vielä vanhanaikainen käsityö tuntunut enemmän omalta.

Pääkuvan omakätinen piirtäminen on toisaalta helppoa, mutta toisaalta vaikeaa. Ei tarvitse etsiä sopivaa kuvaa mistään, vaan piirtää sen mikä kulloinkin parhaiten sopii kuvitukseksi, mutta jotain rajoituksia tässäkin on. Autojen ja muiden koneiden piirtäminen on minusta hirveän vaikeaa, kun en ole tarpeeksi selvillä yksityiskohdista. En ole koskaan edes oppinut tuntemaan automerkkejä jotain kuplavolkkaria tai rättisitikkaa lukuunottamatta, joten yritän parhaani mukaan välttää auton piirtämistä, tai piirtää sen hyvin kaukaa nähtynä jonkinlaisella pilakuvan tyylillä, etteivät vikaan menneet yksityiskohdat haittaisi niin paljon. Toinen aihe, jonka yksityiskohtia en millään ole oppinut piirtämään, on sotilaspuku. Tämä hankaluus tuli vastaan jo lapsena, kun sisareni ja minä päätimme tehdä itsellemme pelikortit. Piirsimme kaikki sotilaat Yhdysvaltojen pohjoisvaltioiden univormuissa, jotka olivat meille tuttuja television Rin Tin Tin –sarjafilmistä. Tuskin niissäkään kaikki yksityiskohdat menivät oikein, mutta olimme kuitenkin nähneet niitä enemmän kuin suomalaisia sotilaspukuja. Elettiin1960-luvun alkua, joten sota-ajasta oli jo kauan, eikä Tampere ole varuskuntakaupunki. Sotilas oli niin harvinainen näky, että malli piti etsiä villistä lännestä. Kummaa realistisuuden tavoittelua oikeastaan, kun ajattelee että eiväthän tavallisen korttipakan sotilaat missään sotilaspuvuissa esiinny, tai ehkä korkeintaan niin kaukaa historiasta haetuissa, ettei niitä enää tunnista. Realistisuutta tavoitellen, tai ehkä sittenkin enemmän vitsinä, piirsimme vielä ruutuässään pelikorttileiman, joka siihen aikaan piti olla korttipakassa, kai osoittamassa että siitä oli maksettu vero tai mitähän byrokratiaa se oli, en muista enää tarkkaan.

Hahhaa, Eki sanoi että tämä blogi saa rönsyillä ristikoista mihin tahansa ja nyt se rönsyili pelikorttileimaan!