Äitini Saara Savo-Pennanen menehtyi 86-vuotiaana lokakuun alussa. Hän oli Punainen Pelikaani -lehden ikuinen, uskollinen ystävä, tilaaja ja täyttäjä. Hän oli täysin suvereeni viimeksi mainitussa ja kyselikin meiltä aikuisilta lapsilta usein vain nykyaikaan liittyviä vihjeitä, joihin hänelllä ei ollut enää kosketuspintaa, kuten nykymusiikki tai -elokuvat. Myös lastenlasten tietämystä testattiin mm. puhelimitse. Äiti lähetti usein lehden kokonaan täytettynä toimitukseen ja sisareni sanoi joskus lehteä postittaessaan huomanneensa muutaman helpon kirjaimen puuttuvan ja lisäsi ne oikeille paikoilleen.

Ristikoiden täyttäminen oli usein meidän kaikkien yhteinen harrastus. Koskaan ei päästy ovesta ulos niin, ettei katsottu onko ristikossa jotain, missä voisimme auttaa. Vielä ovensuusta äiti saattoi huudahtaa, että ristikko jäi katsomatta, joten pysähdyttävä oli.

Äiti rakasti haasteita ja ristikon laatijoista Toni Pitkälä tarjosi niitä. Meistä ne ovat äärimmäisen hankalia ja epäloogisia, mutta Veikkauksen mainosta mukaillen, ratkaisijan maailma on toisenlainen. Kun äiti hoksasi ja keksi johonkin, meistä asiaan vihkiytymättömistä täysin käsittämättömään vihjeeseen ratkaisun, oli ilon hetki varma. Hän saattoi jopa soittaa ja sanoa, että päihitin Tonin. Ja hihitti päälle.

Käärmeristikko jäi itselleni täydelliseksi mysteeriksi, vaikka sitä pehmeäksi kummattua matoa usein tuijotinkin. Sisareni sen sijaan ratkoi usein tavuristikkoa siksi, että niissä ei aina ollut äidille tarpeeksi haastetta. Me tyydyimme osaamme; äiti osasi, me ei.

Minulle jäi nyt kaksi tyhjää lehteä, sillä vielä sairaalassakin äiti yritti ratkoa niitä. Lupaan yrittää ratkaista edes ne helpoimmat, mikä lauseena kuulostaa lähinnä vitsiltä.

Äitini lehden voi nyt perua, hänen ristikkonsa on täynnä.

Leea Pennanen-Salli
Pori