Minulla on tapana aina täytellä sängyssä illalla Punaista Pelikaania. Yökyläilyillä lastenlapset (joita on 5) siinä mummun vieressä kiinnostuivat jo hyvin pieninä ristikoista.

Tuppasi käydä niin, että niihin mummun puolitäytettyihin ristikoihin ilmaantui lasten kynänjälkiä. Niinpä tässä erään kerran otin vanhemman ristikkolehden ja annoin sen 4-vuotiaden kaksosten omaksi lehdeksi. Yhdessä aloimme käydä vihjeitä läpi ja mietimme mitä sanoja niistä syntyisi. Lapset osaavat jo kirjoittaa melko paljon, joten riitti kun sanoi pähkäilyjen jälkeen mikä sana vihjeestä tulee. Siitä se sitten lähti. Eiväthän lapset toki yhteen menoon jaksaneet kirjoitella, mutta ristikko vietiin kotiin ja äitin ja isin kanssa se täyteltiin loppuun ja tuotiin riemulla mummun nähtäväksi.

Ristikonratkonnan perinnettä on meillä siirretty tuleville polville ja toivottavasti ristikoiden tulevaisuus on valoisa, sanoilla leikittely ja pyörittely on parasta aivojumppaa ja viihdettä.

Tuire K.