Isäni on innokas ristikoiden täyttäjä, yhä edelleen, vaikka vuosikymmeniä täyttyy pian yhdeksän. Ristikot ovat kuulemma hyväksi harmaille aivosoluille, pitävät ne virkeinä. Ristikkojen harrastaminen on itsellenikin ilo, oiva tapa päästä eroon arjen ja työn ajatuksista etenkin illalla ennen nukkumaanmenoa. Käydessäni isän ja äidin luona täyttelen useinkin keittiön pöydälle “malkuttamaan” jääneet eli yhtä-kahta sanaa puuttuvat tai solmuun menneet ristikot loppuun asti. Muutenkin välillä soittelemme ristikkopulmista, joten tämä yksinäiseksi mielletty harrastus on itse asiassa melkoisen sosiaalista touhua.

Hankin isälle vuosia sitten Erkki Vuokilan mustakantisen Ristisanakirjan (2003), joka on nyttemmin kolhuinen ja kulunut irtolehtipainos, mutta isän mielestä edelleen ja varsinkin nykyisin korvaamattoman arvokas kaveri, jota ei uuteen vaihdeta. Syy siihen: Lukemattomat merkinnät ja lisäykset läpi kirjan tekevät teoksesta ainutlaatuisen hyvän ristikkoapurin. Tekisi mieleni toimittaa tämä täydennetty sanakirja joskus ristikkojen tekijöille, jos joskus uutta painosta tehdessä siitä vaikka olisi hyötyä? Vuosi jos toinenkin sinne sivuille on lisätietoa ristikkokonkarin kokemuksista kertynyt, eikä kirjaa ehkä kätevämpää nettiä ratkojat-sanahakuineen talouteen kuuleman mukaan ikinä hankita. Mutta kirja ei vielä jouda lähetettäväksi, sitä käytetään ja siihen lisäillään jotain liki joka päivä!

Oheinen kuva on nostalginen muisto siitä, miltä kirja aikoinaan näytti. Nyt en kerta kaikkiaan kehtaa kuvata sitä aitoa käytettyä isän sanakirjaa julkiseen katseluun… =o)

Lea Lerkkanen
Petäjävesi