Olen huomannut kuten varmaan moni muukin, että ratkontamaku on vuosien varrella tullut toisenlaiseksi. Hyvänä esimerkkinä kryptot, joita ratkoin vielä 90-luvulla, mutta nykyään ne tuntuvat hieman tylsiltä. Ehkäpä kryptojen ratkomattomuuteeni (- sokkokryptot) vaikuttaa sekin, että ne tuntuvat liian helpolta. Tänä päivänä kuvaristikot vaikeusasteskaalalla 2–3 tähteä miellyttävät itseäni eniten piilosanojen ohella. Niistä kun saa paljon ahaa-elämyksiä, ja jos ristikko on hyvin tehty niin myös suurimpaan osaan vihjeistä tajuaa yhteyden ratkaisusanaan.

Omakohtaisesti voin kertoa, että kehitystä ratkojana voi tapahtua hyvinkin nopealla aikataululla. Vielä kolmisen vuotta sitten tein ainoastaan helppoja ristikoita, sitten päätin kokeilla keskitasoa aluksi haparoiden, ja nyt menee jo lähes koko Punainen täyteen. Ainoastaan vaikea tavuristikko menee yli hilseen. Mutta mitään täydellisyyttä en missään tapauksessa tavoittelekaan, ratkonnan pitää olla mukavaa!

Kun tuossa alussa hieman kryptoja dissasin, on tähän mainittava vuonna -96? Paksussa ollut ruotsinkielinen krypto. Viereisellä sivulla oli samalla teemalla suomeksi. Se oli kyllä mielenkiintoista vaihtelua!

Antti, Porvoo