Kun nyt innolla seurustelen viimeksi tulleen Krypto Pelikaani-lehden parissa, en malta olla viestimättä sinne “alkulähteille” seuraavaa. Pari vuotta sitten vieraillessani nyt 85-vuotiaan äitini luona tutustutti hän minut suurella innolla kryptoon. Huomasin, että kiihkeän työelämän aikaan ristikot yms. olivat jääneet minulta kokonaan huomaamatta. Nyt eläkkeellä ollessani nautin sekä ristikoista että kryptoista. Pidän niitä tärkeänä harrasteena ihan ajatuksen kirkastamisessa, hoksottimien säilyttämisessä.
Äidistäni se siis alkoi ja nyt vanhin lapsenlapsistani, 12-vuotias tytär, on luonamme vieraillessaan myös innostunut asiaan. Niinpä sitten “toinen toistamme tukien” istumme yhteisen harrasteen äärellä, tällä hetkellä vielä niin, että voin toimia oppaana.

Eipä varmasti aikaakaan, kun osamme vaihtuvat! Esim. kerran Milla-tyttö oli saamassa työnsä valmiiksi, kun hän ihmetteli, että mikähän tämä sana mahtaa olla, kun siitä puuttuvan kirjaimen pitäisi olla H, mutta jos sen siihen lisään, tulee sanaksi AHJO – onko sellaista sanaa olemassa? Syntyi pitkä ja antoisa keskustelu ahjosta ja kaikesta siihen liittyvästä, josta nykynuoriso ei tiedä enää mitään.

Siispä nyt kolmessa polvessa nautimme tekemästänne työstä!

P. S. Sukupolvien ketjun totesin meillä kryptojen äärellä menevän kolmannessa polvessa. Neljäskinhän siihen väliin mahtuisi, mutta tyttäreni, lapsenlapseni äiti, elää nyt kiihkeästi omaa työrupeamaansa kuten itse elin aikoinaan, joten ketjusta neljännen maailmaan ne eivät (vielä) mahdu. Kaikella on aikansa! Toisaalta puolisoni on liittynyt myös “piiriin”: meille on syntynyt uusi yhteinen virkistävä ajanviettotapa. Hänen erityisosaamistaan tuntuu olevan oivaltaa annettu vihje (kuva) alkusanaksi.

Aino Espoosta