Pelikaani-ristikoilla on tällä hetkellä markkinoilla kaikkien aikojen lehtinelikko. Pääosa niistä on 52-sivuisia järkäleitä, Mustan ja Punaisen Pelikaanin tapauksessa 20-vuotisjuhlanumeroita, joihin on satsattu mahtava määrä Pelikaani-laatijoiden parhaita uusia tehtäviä. Musta on jo kohta menossa pois markkinoilta. Viimeisimpänä noista ilmestyi Krypto Pelikaani 16-sivuisen liitteen kera. Krypto Pelikaanihan on ”vasta” 18-vuotias ja siitä on tosi pitkään ollut vuosittain kaksi paksumpaa numeroa.

Kesä on ollut työtä, yrittämistä, pohtimista, asiakaspalvelua sekä työtä, työtä ja työtä.

Työ. Siis ristikon laatiminenhan on maailman mukavinta työtä. Voi kun sitä vain ehtisi tehdä enemmän.

Yrittäminen. Tässä syy, miksi tuota mukavaa työtä ei ehdi tehdä tarpeeksi tai sen tekeminen menee aamuyön tunneille. En ole yrittäjäperheestä, mutta oma perheeni perusti Sanaris Oy:n yli 27 vuotta sitten. Tällaisen rupeaman jälkeen ajatukseni yrittämisestä on kovin kaksijakoinen. Kovin moni on sanonut minulle: ”Olisit vain tehnyt ristikot kokonaan itse ja antanut muiden tehdä omansa!” Tällaiset kommentit saavat minut ajattelemaan vapaita viikonloppuja ja oikeita kesälomia, joten mielenterveyteni vuoksi yritän hälventää ne heti mielestäni. Totta kai koko perheeni on ylpeä yrittämisestään. Kai me salaisesti ja tiedostamatta pidämme itseämme sen suhteen jonkinlaisina arjen sankareina. Ristikoiden takaa löytyy paljon näkymätöntä työtä, joka jonkun on tehtävä, että ristikot päättyvät lehtiin.

Pohtiminen. Tämä olisi yrittäjälle tärkeää ja kyllähän sitä harrastetaan, ei sohvalla maaten vaan muun työn lomassa. Viime kuukaudet on pohdittu keinoja, joilla lehtien kustantamisen saisi mielekkääksi yrittämiseksi. Rahaa menee monelle taholle, mutta tilitykset firmaan päin ovat toistaiseksi harvassa ja pienenlaisia.

Asiakaspalvelu. Olen seurannut nyt sivusta poikani Saken tällä hetkellä yksin vetämää asiakaspalvelua. Olen sitä sivukorvalla kuullut kaikkea mielenkiintoista. Osa asiakkaista on kuoleman tai heikentyneen näön takia ollut pakotettu lopettamaan ratkonnan. Ratkojapiirihän on painotetusti vanhempaa ikäpolvea. Jotkut peruuttavat tilauksen, kun edullinen ensimmäinen kausi on ohi. Laskutuksessa tai muussa tapahtuneet virheet tai epäselvyydet aiheuttavat myös negatiivisia puheluja, jotka kaikki yritetään hoitaa kohteliaasti. Koko tämän kustantamisen suola ovat kuitenkin ne positiiviset puhelut. Antaumuksellinen pelikaanihenkisyys on parasta, mitä lehdentekijät voivat osakseen saada.

Työ. Haluamme tehdä ja uskomme jatkossakin tekevämme Pelikaaneja siksi, että me itse ja runsas työntekijä- ja avustajakuntamme tekee oikeasti hyvää työtä ja jälki on muihin lehtiin verrattuina erilaista.

Työ. Kun sitä on liikaakin eikä ole tässä vaiheessa oikein mahdollista palkata lisätyövoimaa, jotkut asiat jäävät hoitamattakin. Haluan korostaa vaikka 20-vuotisjuhlakisan voittajille, että olette jatkuvasti mielessämme ja otamme teihin mahdollisimman pian yhteyttä.

Työ. Onneksi Sanaris Oy:n päätyö ei ole Pelikaanit eikä talous ole niistä kiinni, ei ole ollut kyllä ennenkään ja tuskin on jatkossakaan. Meillä on iso määrä asiakkaita, jotka ostavat laadukkaita lehtiinsä sopivia ristikoita. Näiden asiakkaiden tyytyväiset palautteet ovat melkein yhtä mieltäpalkitsevia kuin Pelikaani-ihmisten suitsutukset.

Tällä kertaa otsikko ei taida olla laulun täsmällinen nimi. Muistan vain liki 30 vuoden takaa, miten videokasetilta katseltiin Saken kanssa Fraggleja. Siellä ne ahkerat otukset eli duuserit lauloivat tuota sanaa hokien. Se soi usein päässäni edelleen, yleensä siellä aamuyön tunteina.

Duusereita