Kirjoitan tätä Euroopan taivaalla. Matkasta päättäessä ei ollut tietoa, että tässä vaiheessa Sanaris Oy on kokonaan vastuussa Pelikaanien kustantamisesta. En ollut myöskään katsonut allakasta, että juuri tällä hetkellä tehdään tuhteja juhlanumeroita. Musta Pelikaani on tulossa alkavalla viikolla ja Punaisen kasaaminen on meneillään. Kun palaan täältä, lehti pitää saada valmiiksi käytännössä yhdessä päivässä ja siinä sivussa pitää myös Passelin Pelikaanin valmistua painokuntoon.

Musta Pelikaani on siis tulossa ensimmäisenä. Nuo 52 sivua antoivat kerrankin mahdollisuuden panna riittävästi ristikoita kaikilta tutuilta laatijoilta ja ilokseni mukana on yllätyksiäkin. Antti Viitamäki ja Heikki Luukkala tunnetaan visaisten ristikoiden erikoismiehinä, mutta luonnistuvat heiltä helpotkin tehtävät. Molemmissa juhlanumeroissa on heiltä ristikot. Lehtiin mahtuu myös tavallista enemmän esim. aukeaman ristikoita ja tavuristikoita. Yleensä 36-sivuista lehteä tehdessä tulee olo, että “voi kun saisi vielä tuon ja tuon mahtumaan”.

Punaisen 14.6. ilmestyvä 52-sivuinen jätti on siis vielä osaksi jäsentymättä, mutta etenkin loppupäästä on tulossa huikea. Mukana on myös yllätysvierailijoita. Yli kahden tähden ristikot alkavat jo keskiaukeaman jälkeen eli niitä on parikymmentä sivua.

Tämä juhlinta kestää vain hetken ja sitten on aika palata realiteetteihin. Lehtiä pitää pystyä myymään myös normaalihinnalla ja -sivumäärällä. En viitsi puhua siitä arjesta tällä kertaa enempää, mutta voit vaikka lukaista taannoisen juttuni Lehden kasaamisen ihanuus ja kurjuus. Vaikka suuntaankin nyt Etelä-Eurooppaan ja “lomalle”, arkiset työtkin seuraavat mukana. Yhteyttä Suomeen on pidettävä ja kyllähän minulla on laadintapapereita mukana, joten toivon palaavani reilun viikon päästä kunnon laatimusnivaskan kanssa. Se että voi keskittyä laatimiseen, on jo juhlaa sinällään. Sekin on juhlaa, ettei palaa Suomeen hektisiin olosuhteisiin vaan on samalla helpottanut seuraavien viikkojen työpaineita. Juhlalta tuntuu myös se, että tiedän laatimisen sujuvan rennoissa oloissa paremmin kuin normaalitilanteissa. Juhlaa on runsas uusi kuvamateriaali ja muistot uusista paikoista ja vietetyistä hetkistä.
Ja aivan erityisen juhlavaksi matkan tekevät maanantaina vietettävät korallihäät siipan kanssa.

Hulluutta juhlitaan keskiviikkona, kun ensimmäinen Mini Krypto Pelikaani toivottavasti putkahtaa sen etukäteen tilanneiden luukusta tai laatikosta. Olihan se aikamoinen rutistus tässä kaiken muun arjen ja juhlan sekamelskassa, mutta eiköhän siitä(kin) hyvä tullut. Juhlaa on sekin, ettei tunne laskevansa käsistään mitään keskentekoista.

Olisi varmaan pitänyt nimetä tämä blogikirjoitus Merja Laaksosen laulun sijaan Samuli Putron mukaan. Elämä on juhla. Kyllä se niin on, jos sen niin haluaa nähdä.