Kuten olen kertonut, kaikki blogini nimet juontuvat musiikista ja ovat nimenomaisesti kappaleiden nimiä. Dingo ja etenkin Pertti ”Nipa” Neumann o.s. Nieminen tekivät tällä kertaa otsikoinnin helpoksi.

Kun Pelikaani-ristikoiden tunnettuuden lisäämistä, markkinointia ja esittäytymisen laajuutta pohdittiin, Facebook oli yhtenä askeleena ja se aika pian otettiinkin. Meistä pääkallonpaikan ihmisistä kukaan ei ollut siellä henkilökohtaisesti, mutta Sanaris Oy:n työntekijöiden ja etenkin freelancereiden joukossa tietenkin monikin on. Nyt sitten totuttaudumme tuohon maailmaan ja hiljakseen pyrimme antamaan siellä olevillekin jotain oikeaa sisältöä.

Tuo Neumannin nimivalikoima sai minut miettimään ihmisten esiintymistä ristikoissa. Kuuleehan monen sanovan, että ”ihminen on jotain vasta, kun on saanut nimensä sanaristikoihin”.

Laatijana pyrin käyttämään mieluummin sanoja tyyliin eittämätön ja syyttämättäjättämispäätös, mutta eittämätön tosiasia on, että noiden sanojen mukaan saamiseksi on käytettävä myös lyhyitä sanoja ja iso osa niistä koostuu yleisimmistä kirjaimista. Lyhyiden sanojen laadussakin on kuitenkin huomattavia eroja. Ihmisten nimet ovat enemmän kartettavaa kuin haluttua sanastoa, ainakin liian taajaan mukaan tuppautuessaan. Lempinimet ovat vielä huonompia, mutta Neumannilta Nipa on silti uskoakseni selvästi yleisimmin käytetty sana. Lyhyyden ja helppojen kirjainten (vain p harvinaisempaa puolta) takia se silloin tällöin ristikoissa esiintyy. Ihan lähellä ei myöskään ole kovin laajaa valikoimaa hyviä tai kohtalaisia sanoja: ripa, napa, nila, Nina, nioa, Nisa, Nita, niva, nipo. Neumann-sana tulee ristikkoon joskus harvoin, samoin Nieminen. Niemisiä on niin paljon, että ristikkoon tullessaan aika usein saa jonkun muun Niemisen vihjeekseen, sama on tilanne Pertin kanssa.

Erityisen arvokkaita ovat ne nimet, jotka eivät tarkoita muuta ja jotka ovat vain yhdellä tunnetulla ihmisellä. Rasittavuuteen asti täyttyvätkin monen mielestä ristikot sellaisilla sanoilla kuin (Esa) Arra, Atik (Ismail), Atso (Almila), (Abba) Eban, Esti (Östring) ja (Tea) Ista. Viime vuosina ovat ristikoihin rynnineet mm. Arttu Wiskari, Stan Saanila ja Iina Kuustonen syrjäyttäen vanhemmat kaimansa Suuntalan, Laurelin ja Pekkolan.

Voiko ristikkojulkkiksia tehdä? Pitkällä tähtäimellä kastamalla lapsensa hyvällä ristikkonimellä ja pitämällä huolen, että lapsesta tulee tunnettu, lyhyemmällä perspektiivillä manipuloimalla esim. missikisojen tulosta. Otetaan vaikka tämän vuoden ehdokkaat: Elina Leskinen, Neea Poutanen, Lotta Hintsa, Laura Ahola, Johanna Ahlbäck, Maija Kerisalmi, Mona Virtanen, Helianna Ylimaula, Katariina Suurniitty ja Sara Jauhiainen. Elina olisi kiva, mutta Elinoita on ennestäänkin, Knihtilä viime vuosina ykköseksi rynninyt. Neea olisi ollut paras uusi nimi, nyt toivotaan, että hän jää julkisuuteen esim. juontajana. Lotta Hintsa on uusi Miss Suomi, mutta lotta-sanaa moni vihjeittää mieluummin edelleen sotasankarittarena, Hintsa yleistyy nyt varmasti ristikkosanana. Laura Ahola olisi ok, Ahola-nimisiä ei ole kovin paljon, mutta valinta yleisön suosikiksi ei ihan riitä pitkäaikaiseen ristikkojulkisuuteen. Johanna Ahlbäck, Maija Kerisalmi ja Katariina Suurniitty ovat lähes totaalisen turhia laatijoille, Helianna Ylimaula pienessä määrin käyttökelpoinen. Mona Virtanen olisi ollut varsin hyvä valinta, sillä Mona Sahlin ja Mona Lisa ovat kovin kuluneita. Sara Jauhiainen olisi ollut siitä jännä, että kolmen Saran putki olisi ollut helppo kuitata ristikoissakin, etenkin pian julkaistavissa.

Ajankohtaisuus on ristikoissa hyvä asia. Kun eräissä ristikkolehdissä on isot varastot ja ristikoiden julkaisu saattaa viivästyä vuosikausia, vihjeet saattavat hapantua ja muuttua jopa vääriksi. Joissakin ristikkolehdissä julkaistaan vanhoja ristikoita, joiden julkkikset voivat olla jopa 1960-luvun päiväperhoja. Sanomalehdissä näkee joskus syndikaatilta ostettuja ristikoita, joissa on ikivanhaa tietoa. Nopeastikin voi tapahtua muutoksia, jotka pitäisi ristikkovihjeissä huomioida, esim. missit vaihtavat sukunimeä: Lola Odusogasta tuli sittemmin Wallinkoski, Karita Tuomolasta Tykkä ja Heidi Willmanista Sohlberg.

Otsikkoon palatakseni. Facebookissa-kappale oli jo syntyessään muutama kuukausi sitten varsinainen camp-klassikko. Dingosta tulee mieleen eräs tärkeä vaihe urallani. Olin kesällä 1984 Kaivopuiston konsertissa Pekka Joutsin ja nykyisen oikean käteni Sakari Vuokilan kanssa. Meille kaikille Dingo merkitsi jotain, Pekalle porilaisena, minulle ja Sakelle enemmän hyvän musiikin takia. Dingon ”Valkoiset tiikerit” oli pitkään toiminut Saken unimusana. Olimme kuitenkin päätyneet Kaivariin hakiessamme mukavaa paikkaa oikolukea tulevan Ristisanakirjani viimeistä vedosta. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi jouluksi 1984 Pekan kuvittamana. Pekan kertoman mukaan hänen elämänsä paras tuntipalkkio on tullut janan piirtämisestä tuohon teokseen.