Neljä kuukautta on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Mukavahan näitä on rustata ja kaikenlaisia aiheita löytyy varastosta, mutta sopivaa rakoa ei ole helppo löytää. Alkuvuoden aikana on tehty paljon ristikoita ja musiikkia ja järjestetty Ristikko SM 2018. Pelikaanitkin ovat syntyneet ajallaan, mutta postin toiminta on tehnyt hankalaksi selvitä ilman valituksia. Osa lehdistä saattaa seisoa joillakin alueilla jopa useita päiviä ennen kuin ne ovat perillä tilaajilla. Tähänkin mietitään ratkaisua, mutta aikataulut tehdään kalenterivuosittain. Otanpa uudelta Jyrki Härkösen levyltä yhden kertosäkeen ja muutan sen sopimaan tähän tilanteeseen.

Ja elämä jatkui kotikonnuilla  –  sillä aikaa.
Moni ehdittiin jo kantaa hautaansa  –  sillä aikaa.
Moni uusi taimi varttui,
Uudet kokemukset karttui.
Minä sillä aikaa olin kaukana.

Ja elämä jatkui ristikkopuolella  –  sillä aikaa.
Silti musiikkikin tehtiin huolella  –  sillä aikaa.
Raskas työ mut mieli kevyt,
nyt on lehdet sekä levyt,
siinä kaikessa sain olla mukana.

Olen hyvin tietoinen, että parin viime vuoden aikana on musiikki saanut aika suuren osan kirjoituksissani. Onhan se tavallaan ollut ristikoilta pois. Mutta vakuutan, että musiikinteosta saatu energia on edesauttanut myös entistä parempien ristikoiden syntymistä. Miljoonasade-kampanja sekä Tuomas Holopaisen ja Johanna Kurkelan saanti laatijakuntaan ovat silti olleet kirjoittelun arvoisia juttuja. Pelikaanit tarvitsevat huomiota uusissakin piireissä, sillä helpot halvat ristikkolehdet uhkaavat jyrätä nämä yksilöllisemmät alleen.

Mistä kaikesta on energiaa tullut? Ensimmäistä olen jo hehkuttanut, se oli pääsy Tavastian lavalle Freukkari-muusikoiden kanssa kuuntelemaan oman laulunsa esittämistä. Sai olla yksi useista kymmenistä Pekka Myllykosken muistoa vaalivista esiintyjistä ja yksi sadoista kuulijoista. Ja sai uusia heimoveljiä.

Sitten se hetki, kun tehtiin viimein päätös, että tämä levy tehdään kunnolla. Se oli kihelmöivä tunne. Varataan kaksi päivää studiota ja perusyhtye tulee sinne koko ajaksi. Sen jälkeen hetki, kun selvisi, että Peter Engberg on saanut mukaan basisti Janne Rajalan ja rumpali Risto Niinikosken sekä äänittäjäksi Magnusborgin studioon Puke Katajan.

Sitten saapuminen Magnusborgiin. Bändi oli ehtinyt jo äänittää yhden kappaleen pohjat ja soittivat sitä minulle ja Jyrkille. Wauuuu! Ihan erilainen kuin kuvittelin, mutta tosi makea! Se ja seuraava päivä studiossa seuraamassa kappaleiden muotoutumista. Muutamaan tuli jo suhde: “Tuosta tykkäisin ihan varmasti, vaikken olisi sitä itse tehnytkään!” Albumin (jonka nimeksi päätettiin panna ”Jyrkkä… Jyrkempi… Jyrkin levy”) kappaleet ovat siis syntyneet vuosikymmenten varrella ja osa niistä on alun perin ollut hyvinkin erilaisia kuin nyt. Tekstit ja melodiat ovat kuitenkin alkuperäisiä.

Seuraavat viikot olivat hieman piinallisia. Suurin osa studiossa saaduista muistoista oli haihtunut ja teki hirveästi mieli päästä kuulemaan valmiimpia versioita. Lauluosuudetkin toisaalta vielä puuttuivat. Kaksi päivää vietettiinkin sitten talvella Magnusborgissa lauluosuuksia tehden. Alkoi hiljakseen kuulla, mitä niistä todella tulee.

Sitten versioita alkoi tippua ja kyllä kelpasi kuunnella, vaikkeivät vielä aivan valmiita olleetkaan. Miksausta en ollut seuraamassa, mutta masteroinnin näkeminen tuotti taas jännän uuden elämyksen. Chartmastersin seinällä oli lukuisia masteroinnista saatuja kulta- ym. levyjä, myös ulkomailta.

Maalis-huhtikuussa oli jopa stressiksi asti kaikenlaista pakollista byrokratiaa, mainostekstien tekoa ja valmiiden versioiden toimittamista levyille ja digipuolelle. Mutta sitten tuli taas tähtihetkiä. Videon teko ekaa sinkkua varten. En ollut mukana, kun Jyrki sekä A-P ja Jack kiersivät koko sunnuntain Myllykosken Pekalle tutuilla paikoilla, mutta liveosuuksien tekoa iltasella seurasin Bar Mendocinossa. Saipa olla sellaisessakin mukana ja sain käteni videollekin.

Seuraavana päivänä siitä sain sinkut painosta. Otin heti autossa selfien ja lähettelin kavereille. Vein sitä muun muassa Yleen ja kantritohtori Teppo Nättilä soittikin sinkun 24.4. Upeaa! Jo sitä ennen oli lämmittänyt sinkun ja videon lämmin vastaanotto. Kummatkin julkistettiin Pekan kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä 22.4.

Tuli Suomen luetuin viikkolehti Apu, johon Jorma Lehtola teki meikäläisestä mainion jutun. Lukijat valitsivat sen lehden parhaaksi. Hämmentävää joskin tietysti mukavaa!

Nyt tähän kirjoittamispäivään. Seuraavia elämyksiä ovat albumien haku painosta ja ensimmäiset positiiviset reaktiot koko levystä. Jyrki on jo julkistanut maistiaiset ja ne löytyvät täältä. On kiintoisaa nähdä, haluavatko ihmiset vielä omistaa ja kuunnella fyysistä levyä. Siinä on kuitenkin 16-sivuinen kansivihko, lyriikkoja, tarinoita sekä valokuvia. Se on ainakin tekijöiden mielestä tärkeä osa musiikkia. Antaa tulla reilusti palautetta, mieluiten niin, että olette jaksaneet paneutua musiikilliseen retkeenne kunnolla.

Kiitos ja anteeksi!