Poets of the Fall -yhtyeen Johanna Kurkelalle tekemän laulun myötä vuoden viimeinen blogikirjoitukseni otsikoituu kappaleen nimen avulla. Salaisuuksia on kaikilla enemmän tai vähemmän. Itsellänikin on sekä yksityisiä että ammatillisia.
Pelikaani-lehtien suhteen ei salaisuuksia ole. Hommia jatketaan myös vuonna 2016 hyväksi havaituilla perusrungoilla.
Se ei ole mikään suuri salaisuus, miten ristikot syntyvät. Monelle tekotapahtuma on tuntematon, mutta laatijat ovat kyllä valmiit jakamaan oppia sellaisilla, jotka sitä haluavat. Näyteristikoita lähettäville pyritään antamaan niitä vinkkejä, joita he näyttävät tarvitsevan. Aikamoista salatiedettä laadinta toisaalta on, joten sanalliset neuvot eivät välttämättä johda pitkälle.
Monenlaiset uudet ideat ristikoiden ja sanankäytön alalla ovat salaisuuksia ja ovat vaikeasti jaettavissa niin, että idean keksijät saavat arvoisensa korvauksen. Mitä persoonallisempia ideat ovat, sitä helpommin ne riistäytyvät käsistä. Tuttuja formaatteja matkivia ideoita on helppo kehitellä. “Haluatko ristikonlaatijaksi?” Kun tämä idea esitettiin ristikonratkonnan SM-kisojen jälkilöylyissä (tai löylyjen jälkeen pukuhuoneessa), Atso Almila ilmoittautui heti oppilaaksi. Tuotantofirmat, voitte ottaa yhteyttä! Samalla voidaan kurkistaa salaisuuksien arkkuun. Monet formaateista ovat käännettävissä muillekin kielille eli ovat kauppatavaraa maailman ohjelmamessuilla.
Suuri salaisuus ei ole, että olen musiikkifani. Mittatilauslaulut on yksi projekti ihan ammattilähtöisesti, mutta sen ja muiden julkisten juttujen takana on salaisuuksia, jotka eivät ole vielä paljastuneet. Kaikilla aloilla, myös musiikissa,
tehdään paljon työtä, joka ei koskaan edes pääse julkisuuteen. Itsekään en tiedä, tulevatko useimmat musiikilliset salaisuuteni koskaan julki.
Yksi aivan erityinen salaisuus sai alkunsa viime lauantai-iltana. Olin ehdottanut kahdelle suht vieraalle miehelle tapaamista minun ja erään laatijakollegani kanssa. Nelituntiseksi venähtänyt keskustelu rauhallista jazzia taustalla soittavassa pubiympäristössä paisui hetki hetkeltä suuremmaksi suunnitelmaksi. Jokainen uusi lisäitu nosti uudet hymyt kasvoillemme. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana olimme tajunneet, että ajatuksesta tulee jotain, mutta erotessamme olimme kaikki todella innoissamme. Ei tuntunut siltä, että olimme vasta tavanneet ensimmäistä kertaa. Jo seuraavana päivänä alkoi jatkoideointi sähköpostitse. Julkistaminen tapahtuu tammikuussa, joten pitkäksi aikaa ei tämä salaperäisyys jää vaivaamaan.
Ainoa harmillinen seikka tuossa tapaamisessa oli, että selfie jäi ottamatta. Olisin voinut julkaista sen tässä lopuksi. Tai sitten en. Sehän olisi salaisuuden osittaista paljastamista liian aikaisin.