Edellisestä jenkkiblogistani on aikaa ja menenkin nyt loppuun saakka vähemmän yksityiskohtaisesti kuin aiemmissa osissa.
Tennesseestä siirryimme aamulla 20.5. Louisianaan. Se tunnetaan myös nimellä Pelican State, joten tunsin itseni lähes paikan kuvernööriksi. Kun joukkomme löysi hyvän poseerauspaikan, otimme ryhmäkuvan.
Pelikaanivaltiossa ollaan, kuvernööri toisena oikealta.
Päivän kohokohta ja yksi koko matkan odotetuimmista jutuista oli edessä. Pääsisimme jokilaivalla ihailemaan luonnossa asustavia alligaattoreita. Sitä varten pysähdyimme matkalla sekatavarakaupassa, koska pitäisimme piknikin jokireissun jälkeen.
Pekka valitsee piknikkievästä.
Välissä tutustuttiin kuitenkin Oak Alley Plantationiin. Plantaasilla oli sekä komeita asumuksia että orjien ankeita koppeja.
Erityisesti Timo seurueestamme ihastui esittelijäneitosiin.
Alligaattoriristeilyllä nähtiinkin sitten kosolti petoja pyörimässä paattimme ympärillä. Kyllä se elämyksestä kävi.
Utelias peto.
Kannella turvassa olevilla on varaa pelleillä.
Piknikin jälkeen olimme valmiita siirtymään kohti New Orleansia. Majoittumisen jälkeen lähdimme pienelle kierrokselle. Päädyimme oman pikkuseurueemme kanssa ottamaan parit terassilla, josta näkyi Mississippi.
Näkymä terassilta.
Seuraavana aamuna lähdettiin koko päivän kestävälle kiertelylle. Ranskalaiskorttelien jälkeen päädyttiin siipirataslaivalle. Jokiristeily oli minulle pettymys, paljon nähtävää ei ollut ja kovasti mainostettu loistava Bloody Mary oli minun makuuni juomakelvoton.
Verinen Maria, joka lensi roskikseen, kun ei kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi.
Kun palasimme rantaan, oli vastassa sentään jotain hauskaa: mies joka pysytteli samassa asennossa pitkän aikaa. Hän järjesti myös hupaisia hetkiä satunnaisten katsojien kanssa.
Joku mummeli ottaa asentoa katutaiteilijan kanssa.
Laivalta poistumisen jälkeen löytyi tällainenkin klubi.
Illalla lähdimme vielä syömään ja kuuntelemaan musaa Bourbon Streetille (lue: Pöpön Striit)
Takaisin hotellille Bourbon Streetiä pitkin.
Seuraavana aamuna oli vapaapäivä! Oli lupa tehdä mitä huvitti. Lähdimme Pekan kanssa kahdestaan Audubon Zoohon, New Orleansin eläintarhaan. Siellä kuvattavaa riittikin koko päiväksi. Illalla menimme vielä Skyttien kanssa Lucinda Williamsin keikalle House of Bluesiin.
Pekkaan tappelevat kirahvit tekivät erityisen vaikutuksen.
Haikarat lentelivät rehevillä vesialueilla.
Tämä ruokintafoto on ollut ristikon pääkuvanakin.
Kärmes on karmee.
Hauska optinen harha, kuvassa on vain yksi eläin!
Pelikaanimies omiensa parissa.
Seuraavana aamuna 21.5. oli tiedossa pitkä ajomatka. Illan kohteena oli Montgomery.
Meksikonlahdella otettiin myös kuvia, jotka päätyisivät lehtiin.
Suuresta outletistä, jonka yli lentokoneet laskeutuivat lähikentälle, sain hankittua kahdet alushousut.
Montgomeryssä vietetyn yön jälkeen siirryttiin alakertaa Hank Williamsin museoon.
Tästä hyllystä lähti mukaani koko Hankin tuotanto nuotteina.
Päivän aikana päädyttäisiin takaisin Atlantaan. Tämä matka kulkee nykysiin nimellä Svengaava etelä, mutta sitä on myyty myös nimellä Tuulen viemää. Tänä päivänä jälkimmäisen kulta-aika viimein koitti.
Road to Tara -näyttelyssä näki myös suomen kieltä.
Itse Tara oli myös kohteenamme. Sitä esitteli kaksi paksusti pukeutunutta opasta, jotka jaksoivat hymyillä lähtöömme asti. Toinen kysyi minulta, mitä paidassani lukenut Pelikaani-ristikot tarkoittaa.
Tämä rakennus on oletettavasti ollut esikuvana Tuulen viemää -kirjan keskeiselle talolle.
Vimeisenä päivänämme oli vielä mahdollista tutustua Atlantaan. Kohteeksi valitsimme Aquariumin, jossa taas riitti eläimellistä nähtävää. Delfiinien esitys oli ok mutta ei erityisen ihmeellinen.
Pekka pääsi tosi lähelle haita.
Rauskua oli pakko saada silittää.
Tässä lehteenkin päätyneessä kuvassa äiti ja tytär ottavat selfien pingviinien kanssa.
Illalla kokoonnuttiin vielä viimeiselle aterialle ja aulaan rupattelemaan. Aamulla olisi aikainen lähtö.
Kaikki tulivat aulaan viimeisille drinksuille.
Lentokoneessa otin vielä selfien, johon yritin mahduttaa mahdollisimman paljon seurueemme jäseniä.
Tätä oikoen kirjoitettua loppuosaa matkastamme läpi käydessäni tuli mieleen monia muistoja ja kuvia, joita olisi ollut mukava jakaa kanssanne. Nyt kuitenkin monet uudet haasteet odottavat, joten oli korkea aika panna piste tälle tarinalle. Kiitokset kaikille mukana olleille!