Jokaisella ratkojalla ja ristikkoalan toimijalla on varmaan oma käsityksensä ristikoiden kehityksestä vuosikymmenten aikana.

Ensimmäinen suomalainen kuvaristikko, joka julkaistiin 60 vuotta sitten, oli nykymittapuun mukaan todella alkeellinen. Siinä rikottiin lähes kaikkia nykysääntöjä. Sen laatija Osmo Kaila teki kyllä seuraavan reilun 20 vuoden aikana paljon huippuristikoitakin, kunhan ensin oppi tekniikan.

Kailan jäljessä tuli monia uusia laatijoita, osa taitavia, osa korkeintaan keskinkertaisia. Viimeksi mainitut joutuivat tukeutumaan fakkisanoihin, joita he löysivät kartastoista ja tietosanakirjoista. Fakkisana on siis sellainen termi, joka esiintyy ristikoissa useammin kuin sen tunnettuus antaisi olettaa. Fakkisanassa on tavallisesti sellainen kirjainjakauma, joka livahtaa laatimukseen tavallista herkemmin.

Ratkojat eivät 60-70-luvuilla vielä kauheasti valittaneet fakkisanoista, mutta yhä useammat laatijat alkoivat niitä välttää. Osa ristikkolehtikustantajista kävi kamppailuun niitä vastaan. Kun pääsin 70-luvun alussa Iisakin julkaisuihin, aloin saada tiukkaa kritiikkiä laatimuksissani olevista vaikeista sanoista sekä fakkisanoista. Kaikki Paavo Iisakki Lukkaroisen piiriin päätyneet laatijat saivat suurta apua matkalla hyviksi tekijöiksi.

Julkaisijoiden tiukat kriteerit eivät yksin riitä. Laatijalla pitää olla sekä motivaatiota että taitoa (tai ainakin kehityskelpoisuutta), jotta ristikoiden laatu säilyisi tai nousisi. Iisakin ja myöhemmin perustetun Sanaristikkoseura Sanasepot ry:n parissa kehitys lähti laukkaamaan. Helpot ristikot muuttuivat selkeästi helpommiksi ja visaisiin saatiin uutta potkua.

Mielestäni tällä hetkellä ristikoiden laatutaso Suomessa on varsin korkea. Useimmissa helpoksi mainostetuissa lehdissä on tosiaan helppoja ristikoita, joissa ei ole liikaa fakkisanoja tai muuten hankalia sanoja, joiden takia helppous olisi väärä arvio. Helppoihin ristikoihin eivät kaikki hyvätkään laatijat saa puhallettua mitään uutta tai omaperäistä, sillä helppoja ristikoita julkaistaan tällä hetkellä Suomessa käsittämättömän suuret määrät.

Sen sijaan monien lehtien kansissa mainitut visaisuuslupaukset ja ristikoiden lajittelu esim. kolmeen tai viiteen kategoriaan on monissa ristikkolehdissä täysin hatusta vedetyn oloista. Tässä puolessa olisi laatijoilla ja julkaisijoilla laajemminkin petraamista.

Nykyisin kuulee aika paljon negatiivista palautetta nk. kikkailusta. Kikkailu tarkoittaa rakennevihjeitä, joissa vihje ei usein kohdistu lainkaan ratkaisusanan merkitykseen, vaan haettava sana rakentuu toista kautta. Tässä muutamia esimerkkejä, joista ainakin paria ensimmäistä voi löytää jopa helpoista ristikoista, vaikka rakennevihjeet kuuluvatkin lähinnä visaisiin tehtäviin.

• ihta > asta (v-kirjain puuttuu kummankin alusta)

• uus > atik (sanat luetaan takaapäin)

• irmasta mies (irma-sanan kirjaimet sekoittamalla rami)

• pulla jukka > otila (pu:lla otila on puotila)

• valtiovarainministeri utubo > suksiboksi (stubbin nimessä muuttuu s u:ksi + b o:ksi)

• toiset 30 sekuntia > utti (minuutti-sanan toinen puolisko)

• vaski > torke (konsonanteista kaksi vaihtaa paikkaa, korte on kasvi, tämän vihjeen Team Katalin jätti panematta SM-ristikkoon liiankin ovelana)

Pelikaaneissa rakennevihjeitä löytää lähes pelkästään Punaisen kolmitähtisistä ristikoista. On siis väärin leimata lehti tai sen ristikot yleensä tai tietyt laatijat nykyisin kikkailijoiksi. Hyvä laatija muuntaa jokaisen ristikkonsa juuri tilanteeseen sopivaksi, mutta ei yhdellä ristikolla voi koskaan miellyttää kaikkia ratkojia.

Punaisen Pelikaanin visaisimmat kolmitähtiset on tarkoitettu niin vaikeiksi, ettei niitä juurikaan pysty vihjeittämään ilman rakennevihjeitä. Siis visaisia voi tehdä, mutta ei niin visaisia, vastaaviahan ei muista ristikkolehdistä löydy. Jos vihjeet olisivat kauttaaltaan tietopohjaisia, tulisi toiselta suunnalta kritiikkiä googlaustarpeen määrästä (sitä tulee herkästi nykyisinkin).

Parhaat visaisten ristikoiden vihjeet sopisivat vaikka helppoon ristikkoon! Ne ovat idealtaan yksinkertaisia, mutta saattavat harhauttaa ajattelemaan eri ratkaisua, esim. TEA ei olekaan ISTA vaan ISOT tai NIMI.