Tiistaiaamuna 13.5. heräsimme kaikki kohtuullisen pirteinä. Opas Jukka ja kuski Tony olivat odottamassa bussilla heti aamupalan jälkeen. Seurueeseen kuului nelikkomme lisäksi pariskunnat Sara ja Clasu sekä Hansu ja Make ynnä kaverukset Jussi ja Sepi ja vielä yksinäinen susi Timppa.
Ensimmäinen kohde oli Chattanoogan juna-asema, joka on aikoinaan toiminut tärkeänä pääteasemana pohjoisen ja etelän välisessä liikenteessä. Suomalaisille se oli etukäteen tuttu 40-luvulla syntyneestä laulusta Chattanooga Choo-Choo, jonka Raittisen veljekset levyttivät suomeksi nimellä Ukko-Pekka-uu-uu.
Ensin avautui eteemme tavattoman kaunis puistoalue, jonka vierestä juna löytyi valmiina poseerauksiin ja muihin kuviin. Koko alueella leijaili ihastuttavan vanhanaikainen tunnelma. Junaan pääsi myös sisälle katsomaan. Punaisessa Pelikaanissa 5/2014 on keskiaukeamalla kaksi kuvaa täältä.
Antti ja Pirjo kovin läpinäkyvinä.
Hansun ja Maken veturismia.
Timppa löysi kondarin turvaksi.
*taa a-siasta.
Seuraavaksi suunnattiin Jack Danielin tislaamoon Lynchburgiin. Perustaja on siis nimeltään Jack Daniel ja viskimerkki Jack Daniel’s. Teimme mielenkiintoisen kiertokäynnin alueelle. Opas esitteli yksityiskohtaisesti askel askeleelta, miten laadukas viski syntyy. Rakennuksissa ei saanut kuvata, ulkoalueilla vain.
Surkuhupaisaa kylläkin, tislaamo sijaitsee alueella, jossa alkoholin myyminen on kiellettyä. Näin ollen siellä ei saanut maistiaisia eikä ostaa muuta kuin paria erikoispakkausta. Tätä ei saisi varmaan kertoa, mutta Jukka oli hoitanut niin, että saimme kaikki bussissa maistaa tätä paikallista viskiä. Tämä oli ensimmäinen monista mainion oppaamme järjestämistä ekstrayllätyksistä.
Esittelen pääsyyn sisäänpääsyyn.
Tislaamossa esiteltiin paljon historiaa ja nykyisyyttä.
Leweää jenkkiäksenttiä wedellyt tislaamo-opas näyttää, mistä amerikana pissii eli mistä tulee heidän whiskeylleen tarpeeksi hyvä water.
Stairway to whiskey heaven.
Lynchburg on pieni kylänpahanen, josta meidän piti kuitenkin hankkia lounas. Päädyimme lähes kaikki paikkaan, jota lähinnä jälkikäteen puheissa räkäläksi kutsuttiin. Ruoka oli kyllä ok. Tilasin hampurilaisen, jossa täytteenä oli ”pulled pork”. Se lienee jenkeissä vanha juttu, mutta kun palasimme Suomeen, tuntui että kaikki yhtäkkiä puhuivat nyhtöpossusta (paitsi Hans Välimäki, joka kutsui sitä nöyhtöpossuksi) ja sitä tupattiin kaikista tuuteista. Hassu ajallinen yhteensattuma.
Ennen syöntiä kävin Pekan ja Timpan kanssa viereisessä pienessä vankilamuseossa, joka oli juuri sulkeutumassa, mutta sitä pitänyt sympaattinen mies esitteli sitä mielellään yliajallakin. Lopuksi hän näytti hienoa poliisimerkkikokoelmaa. Hän kertoi, että varmuudella joukosta löytyy joku suomalainenkin. Ilmeisesti hän oletti, että Finland on USA:n osavaltio.
Karu selli.
Meikä muuttui lusija-heeboksi.
Missä suomalainen merkki?
Loppuiltapäivästä saavuimme hotelliin Nashvilleen, joka ainakin meidän nelikollemme oli matkan eräs päämääränpää. Siitä sitten osassa 3.