Minulle tulee aika paljon tarjolle ristikoita tai ristikkoaihioita, vanhoilta ja uusilta tekijöiltä. Yritän tietenkin vastata kaikille, mutta harmillisen usein joku seikka vastausketjussa pettää ja lähettäjä jää ilman palautetta. Tämä hävettää ja pyydän anteeksi kaikilta, jotka ovat joutuneet tähän kategoriaan.
Läpimenon mahdollisuudet ovat suht pienet, mutta totta kai tutkaimeni ovat koko ajan valppaina havaitsemaan kykyjä, joita ei voi ohittaa. Monet sellaiset tosin joudun johdattelemaan kilpailevien yritysten palvelukseen. Kovin monta ihmistä tai perhettä ei tällä alalla kuitenkaan yksi firma pysty kokonaan leivässä pitämään. Jos joku on tosi lahjakas ja haluaisi alalle, on kaikille eduksi, että hän löytää paikkansa.
Vain pari kertaa olen itse ollut aktiivinen ja lähestynyt laatijaa isommalla tarjouksella. Ensimmäinen kerta oli Toni Pitkälän kanssa vuonna 2005, kun Ilta-Sanomien Ristikko-Extra oli synnyttänyt kovan lisätarpeen. Jari Keränen tuli mukaan pari vuotta sitten aivan toisella tavalla. Hänen ystävänsä Lahden seudun sanaseppokerhossa lobbasivat häntä ja vakuuttivat Jarin yltävän Sanaris-tasolle. Jarilla oli takanaan sentään enemmän ristikoita kuin Tonilla, mutta kovin paljon hänkään ei ollut ehtinyt laatia ennen hänen ottamistaan remmiin. Tilanne oli kuitenkin aivan erilainen. Toni astui Sanarisin palvelukseen työntekijänä, Jari tekee oman firmansa kautta ja hänen laatimustensa määrää vasta yritetään kasvattaa ja samalla hän miettii, voisiko jättää päivätyönsä ja ryhtyä kokonaan yrittäjäksi.
Vuonna 2013 minulla ei ollut mitään erityistä tarvetta hankkia lisää laatijoita, koska esim. Keräsellä tosiaan oli tarvittaessa paljonkin kapasiteettia. Loppuvuonna 2013 lähetin kuitenkin Joonas Anttilalle meilin, jossa kyselin hänen innostustaan ristikkoalan suhteen. Tiesin hänen voittaneen ensimmäisen Sanaseppojen koululaiskisan ja Eerolan Tapsa oli hänen kypsyyttään tuolloin kehuskellut. Joonaksen kommentit Punaisen Pelikaanin vastausten yhteydessä viittasivat myös ikäiselleen yllättävän syvään ristikoiden sisällön ymmärrykseen.
Joonaksen vastaus kesti muutaman viikon. Se oli mennyt meiliin, jota hän ei koko ajan lue. Sen huomattuaan hän kirjoitti heti, että olisi mukava tavata, mutta me kumpikaan emme siinä vaiheessa tienneet, mihin tämä johtaisi. Tapaaminen sovittiin helmikuulle 2014. Jo sitä ennen häneltä tuli ristikko, jonka hän vain “sattui tuossa tekemään”.
Ensitapaamisemme venähtää kolmituntiseksi. Joonas kertoi heti, että lukee psykologiaa yliopistolla tosimielessä ja aikoo tutkijaksi. Lisäansiot nyt ja myöhemmin olisivat kuitenkin mieluisia. Jutellessamme huomaamme ajatuksemme hyvinkin samanlaisiksi, vaikka ikäeroa on yli 30 vuotta. Joonas tuntuu otetulta jo pelkästä yhteydenotosta, mutta hyväksyntä Pelikaaniin tosissaan yllättää hänet. Tarjoudun mentoroimaan häntä, jotta erilaiset laadintatyylit ja tyylien avaamat mahdollisuudet tulisivat tutuiksi. Tämä saa Joonaksen häkeltymään yhä enemmän. Itselleni asia tuntuu luonnolliselta, koska olen päässyt tekemisiin näin kypsän nuorukainen kanssa. Kunnioitus on molemminpuolista. Tavatonta on hänen erityinen kiinnostuksensa visaisiin ristikoihin. Päätökseni antaa hänelle sanoittamani Iltiksen koviksen vihjeitys saa jo hänet suunniltaan ilosta ja hämmästyksestä. Tämä vihjeitystyö on nyt jo laajentunut Suomen Kuvalehteenkin.
Olen Joonaksen suhteen vähintään yhtä kiinnostunut kaikenlaisesta muusta työstä kuin hänen laadinnoistaan. Kun ristikot kiinnostavat häntä monelta kantilta, jopa tietynlaiset hanttihommat voivat olla hänelle antoisampia kuin muille. Sovimme alustavasti, että hän ei hae muuta kesätyötä vaan työllistämme hänet Sanarisin hommilla. Haaveilen siitä, että hän voisi myös jossain määrin lomittaa minua ja Sakkea, koska emme nykyisellään pysty pitämään edes muutaman päivän pituista yhtämittaista lomaa.
Sovimme tapaamisesta laadinnan merkeissä maaliskuussa. Sanomatalon alakerrasta tulee ensimmäisen yhteisen ristikkomme synnyinpaikka. Olen heti alkuun unohtanut kynäni, joten Joonaksen nysä saa toimia kirjaamisvälineenä. Kumikaan ei ole kummoinen ja paperiin jää lopulta paljon tummia jälkiä (katso kuva!). Meillä ei ole nettiyhteyttä, joten työskentelemme luomuna ilman Ristikkorenkiä tai muita apuvälineitä. Ryhdymme laatimaan Seuran aukeamaa. Se on nyt julkaistu numerossa 13, joka ilmestyi 28.3. Alkuperäinen idea on, että minä vien ja Joonas tarvittaessa vikisee. Tarkoitus on puhua koko ajan ja puhetta seuraavan kolmituntisen aikana riittääkin, Joonas ottaa hyvinkin aktiivisesti osaa laadintaan, vaikka tietääkin, että tällä kertaa hänen nimensä ei tule lainkaan tekijätietoihin.
Lähtökohdaksi otan, että kuvasta lähtevät kaksi lausetta päättyvät alakulmaan. Lähdemme siis pohtimaan valitsemani kuvan lauseita väärin päin, lopusta alkuun. Niihin tulee mukavasti ääkkösiä, joten laadinnan haastavuuskin kasvaa. Jatkolaadinta alkaa oikeasta alakulmasta, koska sinne tulee vaikein laadintakohta. Joonas on tähän asti laatinut niin, että pohja on lähes kokonaan päätetty jo laadintaa aloitettaessa. Nyt mennään ihan sen mukaan, miten työ etenee. Välillä asetellaan muutamia vihjeruutuja paikoilleen, mutta ne saattavat vaihtua jo kymmenen sekunnin päästä aivan toisiksi. Tämä on laadintaa mukavimmillaan ja omaa riemuani lisää se, että mutustelemme yhdessä kaikkia erityisen hyviä ristikkoon löytyviä sanoja. Tässä ollaan tekemässä hyvää ristikkoa, johon ei tulisi yhtään huonoa sanaa. Paras fiilis tulee pääkuvan kaakkoiskulmassa olevasta aukiosta, jonka sanat loksahtivat kohdalleen lähes maagiseen tapaan (näkyy yhdessä kuvassa). (Kotona korjaan vielä yhden kohdan. Koordinaatteihin X20 Y15 ja X22 Y15 tulee kirjaimet vihjeruutujen sijaan ja ristikko hieman avaroituu.)
Kun Seuran pohja on valmis, Joonas on monta laadintadetaljia rikkaampi. Hän näyttää minulle itse aloittamaansa laatimusta, jossa on yläreuna valmiina. Neuvon häntä yrittämään laajaa alakulmaa ja sitä kautta saamaan ristikkoon kohokohdan. Osat yhdistämällä syntyy sivun ristikko. Nyt on Joonas ohjaissa ja annan vain pieniä vinkkejä. Hänellä on aivan uusi ote laadintaan. Ristikko ei valmistu tuon istunnon aikana, mutta myöhemmin hän lähettää sen valmiina saatteella, että sai sen lopulta mielestään hyvään kuntoon. Tuo ristikko on Punaisen Pelikaanin numerossa 3/2014.
Tapaamme varmaan uudelleen huhtikuussa laadinnan ja ideoinnin merkeissä. En tunne olevani tässä mitenkään vähemmän saava osapuoli. Yhteislaadintoja olen toki tehnyt mm. Team Katalinin kanssa ja uusia on suunnitteilla. Laadinta on turhan usein yksinäistä puurtamista, mutta ei sen tarvitse aina sellaista olla.
Sanomatalossa kaksin laaditun ristikon sanoitus.
Sanomatalossa kaksin laadittu ristikko julkaistuna.
Yhdessä laaditun ristikon maagisin kohta.