Ristikoita julkaistaan valtavat määrät. Niitä ratkotaan pääasiassa ajanvietteeksi. Laatijoiden nimet näkyvät nykyisin lähes poikkeuksetta ristikoiden yhteydessä. Uskoisin, että niihin kiinnitetään aika paljon huomiota, mutta varmasti moni vain ratkoo eikä mieti, kuka minkäkin tehtävän on luonut.

Vielä harvemmin ratkoja pysähtynee miettimään, miten ristikko on syntynyt, miksi siinä on juuri ne sanat ja ne vihjeet tai ylipäänsä kyseenalaistaisi sen sisältöä muuten kuin olettamiensa virheiden tai käsittämättömyyksien osalta.

Miten ne ristikot siis laaditaan? Tapoja on enemmän kuin laatijoita. Jokaisella on omat kikkansa ja hyvä laatija käyttää monia eri laadintatyylejä. On helppo kuvailla näitä tyylejä, mutta – kuten usein ennenkin olen todennut – kunnon käsityksen laadinnasta saa vain seuraamalla laatijan työskentelyä takapiruna. Tällainen harvinainen tapaus oli Sanaseppojen kesäpäivillä 2005 Tyrvännössä. Laatijoille annettiin ruudukko, jossa oli valmis pääkuva vasemmassa yläkulmassa. Kesäpäiville tulleet saattoivat pöydissä kierrellen nähdä, miten eri laatijoilla homma etenee. Laatijat myös vastailivat kysymyksiin tai ajattelivat ääneen laatiessaan.

Antti Skyttä (vieressä Esko Vesa)

Pekka Joutsi (seuraajana Heljä-Maija Vanhanen)

Toni Pitkälä

Jyrki Takala

Erkki Vuokila

Juha Hyvönen

Kirjassani MMM Sanaristikot, jota on myytävänä tälläkin sivustolla, olen pyrkinyt antamaan mahdollisimman paljon vinkkejä ja luomaan kokonaiskuvan, mitä on laadinta aloituksesta valmiiseen työhön.

Yksi tapa sukeltaa laadinnan saloihin on kuulla erilaisia pieniä kuvauksia työn tuoksinasta. Tällaisiin voi tutustua mm. sanaristikot.netin säikeistä Tarinoita laadinnasta ja Tarinoita laadinnasta – 2.

Aivan uuden mahdollisuuden tajuta laatimisen syyt ja seuraukset ja jopa oppia itse laatimaan antaa Ristikkoakatemia. Tänä syksynä järjestetään ratkontakurssien ohella myös yksi laadintakurssi, johon on vielä tätä kirjoittaessa tilaa. Kannattaa tsekata.

Jos nyt vielä yrittäisin lähteä kuvailemaan laadintaa, tämä blogi venyisi tapani mukaan ylipitkäksi. Tyydyn vielä kuvailemaan sitä yleisemmin. Sitä voisi verrata veneilyyn. Otetaan veneelle hyvä lähtöpaikka, yleensä vakiopaikka (ristikossa vasen yläkulma). Sitten lähdetään liikkeelle, soudetaan ja huovataan tarpeen mukaan, jotta päästään päämäärään. Riippuu vähän tuulesta, millainen fiilinki lopussa on ja kuinka hyväksi matka osoittautuu.

Tämä ei varmasti jää tähän, laadinnasta riittää kerrottavaa.