Pekka Myllykoski kuoli huhtikuussa 2017. Tästä seuranneita ajatuksia ja tekoja kuvailen varsinaisen blogitekstin alla olevassa tarinassa, jota kolmen ristikon kanssa jaettiin Tavastialla 1.6. Pekan muistokonsertissa. Minulla oli todella suuri kunnia päästä huippumuusikoiden seuraan muistamaan Pekkaa yli nelituntisessa konsertissa.
Arto “Pilli” Pajukallio, Pekan läheisin työtoveri ja toinen alkuperäinen Freukkari, kitaristi ja toimittaja-kriitikko, oli nähnyt valtavan vaivan kokonaisuuden eteen. Soittajia ja laulajia ei varmaan ollut tarvinnut edes pyytää, mutta hyvän konsertin luominen vaatii muutakin kuin väen paikalletulon.
Sovimme, että Jyrki Härkönen ja meikäläinen olisivat yllätysakti kolmannen eli viimeisen jakson alussa. Kanssamme soittamaan tulivat rautaiset ammattilaiset Tuomas ja Jari Metsberg kitaroissa (Pillin lisäksi), Olli Haavisto pedal steel -kitaran takana, Harri Rantanen bassossa ja Janne Haavisto rummuissa. Soundcheckissä jo huomattiin, että kappale toimii.
Sitten vain valmistautumaan iltaan. Takahuoneessa musiikkiväki näytti pitkälti jo tuntevan toisensa, itse taas juttelin useimpien kanssa ensimmäistä kertaa. Toisaalta olisi tehnyt mieli olla siellä enemmänkin, mutta kyllähän niitä esityksiä oli käytävä katsomassa. Yleisöä oli niin paljon, että oli vaikea päästä hyviin asemiin. Millään en hennonut käyttää nautiskeluaikaa esimerkiksi keskittymällä valokuvaukseen, mutta tässä yksi, jossa solistina on Mato Valtonen.
Enpä taida alkaa luetella suosikkiesityksiäni, koska niitä on niin paljon, että listasta tulisi pitkä ja muutama hyvä jäisi silti ulos. Pekan parhaat sanoitukset kyllä sykäyttivät ja laulattivat, mm. Mystinen metsätyömies, Meidän rumien rakkauslaulu, Danny Show ja En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa.
Kun Malja Myllykosken Pekalle sitten toivotettiin lavalle, Pilli kertoi yleisölle Pekan ristikkoharrastuksesta. Ristikot mainitsi spiikissään myös Jaloviinaa-biisin laulanut Maya Paakkari. Maya kertoi Pekan opettaneen häntä ratkomaan Hesarin kuukausiliitteen ristikoita.
Illan päätteeksi lähes kaikki kerääntyivät lavalle laulamaan Pekan kääntämää kappaletta Särkynytsydämiset (viekää minut baariin). Sieltä oli mukava katsella Tavastian yleisömerta. Tunnelma oli haikean riemukas. Illan livemusiikki veteli viimeisiään.
Olemme Jyrkin kanssa makustelleet useita kertoja mennyttä ainutlaatuista kokemustamme ja olemme olleet yhteydessä eräisiin uusiin “heimoveljiimme”. Pieniä kantrihenkisiä yhteiskuvioitakin on pohdittu, niistä ehkä myöhemmin lisää. Muistolaulun julkaisuakin on pohdittu, mutta YouTubesta voi etsiä parhaita paloja konsertista useinakin versioina. Kaikki ne muusikot, joiden osoitteet onnistun saamaan, saavat nämä uudet Pelikaanit postissa, onhan jo Punaisen kannessa heistä iso osa ja sisäsivuilla vielä lisää.
Ristikoita Pekalle
Meitä nykykuusikymppisiä on hemmoteltu hyvillä biiseillä ja mainioilla teksteillä teini-iästämme asti. Niitä ovat tehneet ikätoverit ja vähän vanhemmat riimittelijät. Riimit ja osin huumorikin olivat avainsanoja, kun esiin astuivat mm. Juice, Hector ja Saarelan Mikko. Eppujen jälkeen Mikko löysi lopulta kantrivaihteen ja syntyi legendaarisia käännöksiä ja originaaleja. Freukkareissa Mikon lyriikkojen rinnalle tuli myös Pekka Myllykosken tekstejä.
Pekasta tuli yksi suurimmista sankareistani. Suomen kielen ja sen avulla kehiteltyjen sanaleikkien ystävänä nautin jokaisesta rivistä, jonka Pekka minulle ja meille soi. Hyvän kantrimusiikinkin ystävänä ne olivat minulle myös juuri oikeanlaisessa ympäristössä.
Sain vasta muutama vuosi sitten kuulla, että Pekka oli kova ristikkofani ja näin ollen arvostuksemme oli molemminpuolista. Kun Pekka oli poikani Saken pakeilla otattamassa Jytäjemmareiden levyn Vaksi Ladatta kanteen Lada-aiheista kuvaa, hän tuli maininneeksi Sakelle, että olisi mukava päästä joskus ristikkoon. Laadinkin silloin kääntöpuolelta löytyvän Iltiksen viikonlopun Koviksen. Myöhemmin laadin myös Julkkiksen. Seuraavan kerran Pekka esiintyi kuvallaan ristikossa vasta kuolemansa jälkeen, ensin Uutisristikossa ja 29.5. myös Histiksessä, joka on ohessa. Siinä haetaan hänen sanoittamiaan lauluja.
Mielessäni kehkeytyi ajatus, että voisimme tehdä jotain yhdessä musiikin alalla. Lähetinkin Pekalle meiliä vuoden 2017 puolella, mutta emme koskaan ehtineet jutella livenä saati tavata.
Pari päivään Pekan kuoleman jälkeen mieleeni pöllähti yhtäkkiä ajatus hänelle omistetusta laulusta. Kuinka ollakaan, istuin juuri silloin Myllypurossa Liikuntamyllyn aulassa. Muutamassa sekunnissa heräsi ajatus sanojen mylly ja koski sijoittamisesta hänen sukunimensä ympärille ja toisen lyhyen tovin jälkeen laulun ensimmäinen rivi sävelineen helähti päässäni.
Laulun parin päivän päästä valmistuttua aloin ottaa yhteyttä Pekan läheisiin ihmisiin ja sain kuulla muistokonsertista. Pelkän tekstin perusteella sain jo kutsun sinne ja Jyrki Härkösen kanssa tehdyn demon jälkeen toivoteltiin meidät kummatkin lämpimästi mukaan.
Konsertin esiintyjälista kertoo siitä, miten laajasti Pekkaa arvostettiin. On kovin haikeaa, että hän lähdettyään yhdistää meitä ihan uudella tavalla, muttei itse pääse nauttimaan tästä.
Hyvää matkaa, Pekka, missä ikinä vaellatkin!
Eki
Malja Myllykosken Pekalle
säv./san. Erkki Vuokila
es. Jyrki Härkönen
Kaikki mihin ideoiden mylly Myllykoski koski,
siitä riemun taikka liikutuksen tähden kostui poski.
Freukkareiden kanssa runoratsu pääsi villiin laukkaan,
saimme kuullaksemme hittiputken maukkaan.
Luontoa hän rakasti ja Lapinmaata eritoten,
enää harvoin kurkustansa meni napanteri, joten
kun sai häädettyä elimistöänsä syövän syövän,
luultiin Pekan jopa Ylpön iän lyövän.
Viekää minut vaikka paareilla ja silti kohotan
maljan Myllykosken Pekalle vaan tuskin hohotan,
kun en usko Pekalle sen eläessään valjenneen,
miten jätti jälkeen joukon ylpeydestä melkein haljenneen.
Pekka lyriikkansa viimeisteli aina hienoin riimein,
mutta katkes huhtikuussa lauantaina tie noin viimein,
inhimillisesti ajatellen aivan liian varhain,
syntymättä saattoi jäädä teksti parhain.
Ideoiden mylly Myllykoski koski feikkaamatta
meidän sielujamme, ehkä juuri siksi breikkaamatta
jäi hän steriiliä korrektiutta janoavan lauman
keskuudessa, mutta löysi hyvän sauman.
Viekää minut vaikka paareilla ja silti kohotan
maljan Myllykosken Pekalle vaan tuskin hohotan,
kun en usko Pekalle sen eläessään valjenneen,
miten jätti jälkeen joukon ylpeydestä melkein haljenneen.
Pekan mentyä on aika tulsaa elämämme nyt,
mutta laulujansa kuunnellessas yhä hämmennyt.
Yläkerrassa nyt metsätyömies tuunaa mystistä
lyriikkaa, mut enkeliköörikö osan vain saa lystistä?