Olen miettinyt, jatkanko vielä latinan opintoja syksyllä vai enkö. Latina on kyllä hyvin mielenkiintoinen kieli ja kivassa ryhmässä opiskelu hauskaa, mutta välillä tekisi kuitenkin mieli huokaista Asterix-sarjakuvan sanoin: ”Hulluja nuo roomalaiset!” Minkä ihmeen takia he keksivät verbeille niin kauhean paljon konstikkaita muotoja? Konjunktiivissa oli tarpeeksi ihmettelemistä kuten joskus latinaa lukeneet saattavat muistaa, mutta sitten viimeksi keväällä kaatuivat päälle vielä gerundi ja gerundiivi. Siinä vaiheessa minusta tuntui, että nyt tätä ei mahdu enää aivoihin yhtään lisää, mutta kun kesäloma oli juuri alkamassa, ajattelin päättää vasta hengähdystauon jälkeen, ilmoittaudunko syksyn kurssille. Nyt elokuun alussa en ole onnistunut päättämään asiaa vieläkään.

Mitä muuta sitten lienee aivoissa tekeillä, mutta omituisia unia ne ainakin tuottavat. Viimeisin suuntaus näyttää olevan poliittiset unet, vaikka politiikka ei mitenkään kuulu mieliharrastuksiini vaan aivan päinvastoin. Ristikoissanikaan en paljon poliitikkoja viljele, vaikka joskus on pakko kun jollakulla on hyvin käytännöllinen nimi kuten SASI, tai uutisista sattuu joku paljon esillä ollut jäämään mieleen.

Minulle oli tulossa eräs tuttu suomalainen pariskunta kylään. Vähän ennen sovittua päivää näin hyvin todentuntuisen unen, jossa ovikello soi ja menin avaamaan. Rapussa seisoi tämä pariskunta ja heidän takanaan Donald Trump, ilmeisesti aikeissa tulla kylään myös. En muista mitä muuta unessa tapahtui vai tapahtuiko mitään, mutta herättyäni lähetin nopeasti näille tuttaville tekstiviestin, että älkää vain tuoko Trumpia mukananne!

Toinen poliittinen uni oli ihan kotimaista laatua. Olin siinä muka töissä jossakin omituisessa toimistossa, jonka pomona oli Timo Soini. Puuhastelin jotakin ja sitten Soini kysyi, koska aion ruveta siivoamaan. Minä ihmettelin että miten niin, eihän se ole minun tehtäväni, mutta sitten muistin että aikaisemmin oli todella sovittu, että siivoaisin toimiston kesän ajan. Hain vastahakoisesti pölyrätin ja aloin pyyhkiä pölyjä hyvin laiskasti toivoen, että muuhun ei jäisikään aikaa. Omituisessa toimistossa olikin kaikenlaisia kummallisia mutkia pyyhittävänä, joten aikaa kului ja sitten minusta rupesi tuntumaan, että pääsisin koko hommasta heräämällä, vaikka Soini ei siitä pitäisi kun muutenkin näytti katsovan jo vähän karsaasti hidasta työtäni. Sitten aloin todella herätä ja vielä puoliunessa ilkuin itsekseni, että hähää, nyt jäi ainakin imurointi ja vessan siivous tekemättä eikä Soini voi mitään kun en enää olekaan paikalla. Kunnolla herättyäni ihmettelin, kuinka kauan aivoiltani oikeastaan kestää tajuta että olen eläkkeellä, kun vielä usein olen unissani muka töissä toinen toistaan kummallisemmissa paikoissa.

Tämä tapaus sattui ollessani aivan hereillä, mutta silloinkin aivoni toimivat omia aikojaan minusta riippumatta. Kuuntelin radio-ohjelmaa jossa kerrottiin muun muassa, miten keskiajalla hoidettiin masennusta, ja mystikko Hildegard Bingeniläisen hoito-ohje alkoi näin: ”Pitää lämmittää nopeasti…” Ennen kuin toimittaja ehti lukea lauseen loppuun, täydensin sen mielessäni: ”lämmittää nopeasti sauna!” Hildegard oli käskenyt lämmittää viiniä, mutta minun ajatukseni noudatti kyllä hyvin tarkkaan suomalaisia perinteitä, saunassahan ennen kaikkea mahdollista hoidettiin.

Tällaista siis liikkui eläkemuorin päässä tällä kertaa, arvattavaksi jää mitä siitä mahdollisesti päätyy ristikoihin myöhemmin.