Näin se ihminen muuttuu nollaratkojasta lähes nollalaatijaksi, viitaten siis määriin

Aikoinaan innostuin kryptojen ja sanapalapelien (myös yhden muun tehtävätyypin) laadinnasta ilman ratkojataustaa. Lisäksi en ole koskaan ollut äärikiinnostunut äidinkielen teoriasta, enempi aineiden kirjoituksesta pidin koulussa, vaikken siitäkään varsinaisesti. Aiheet olivat sellaisia yleensä jotenkin tylsiä ja eräs kivoimmista aiheista oli sellainen, että muulle luokalle oli sitä hyvin vaikea selittää: harrastin näet asioita, joista yleisesti ottaen vielä nykyäänkään kovin moni ei tiedä mitään. Laadintojani oli lehdissäkin (en mainosta missä, ei ole tarkoitus kehua itseäni tässä) ja yllättäen aikoinaan ihastuin ratkomaan myös kryptoja itse, tosin vain Erkki Vuokilan ja Aulikki Nenosen, meillä kolmella minusta samanlainen sanamaku laadinnassa. Kiteytyy tähän ajatukseen: vaikeankin tehtävän saa ihan tavallisista sanoista ei tarvita mitään erikoissanastoa tyyliin nelilö, kuusilo tai ties mitä muuta nuo ovat jääneet mieleen koska lähipirinikään ei tuntenut, nettihauilla sai muodostettua vaivalla käsityksen, mistä on kyse. Sopivasti kirjainten suhteen kun sotkee laatiessaan, saa ihan helposti päänvaivaa eikä kaikkien tehtävien tarvitse olla vaikeitakaan, ettei niistä olisi iloa. Helppokin tehtävä on kiva ratkoa, kunhan ei liian helppo ja sanat ei liian ilmeisiä heti aloituksen jälkeen tyyliin pääsana paljastaa tietyt kirjaimet, jonka jälkeen seuraavan sanan pystyy arvaamaan suoraan, kun ei aina jää edes kahta/kolmea vaihtoehtoa. Mutta vaikeutta voi siis minusta tavoitella kahdella tapaa: erikoiset sanat tai sotkettu kirjainten esiintymistodennäköisyys. Sama juttu: gourmet-ruuan teossa ei minusta tarvita jotain pikkujuustolan juustoa (esimerkiksi tuota) saadakseen jotain erikoisen hyvää aikaiseksi, tavallisetkin aineet (viittaan niihin joita varmaan noin joka kylästä saa) taidolla käyttäen maistuvat paremmin. Juustot esimerkkinä, niitä mieletön kirjo jopa samalla nimellä kuten Edam, Emmental tai Sinihomejuusto, löytyy monia hyvin erilaisia. Ja tietysti juusto esimerkkinä, kun olen itse juustojen ystävä. Ja nyttemmin laadinta ainakin jollain tasolla (eli Sanasepoista voi minut ehkä bongata joskus), tarkoitus on nähdä, miten uusin laadintani menee sukulaiselta läpi (tuossa pyrin tuohon kirjainsuhteen sekoittamiseen joka minusta todella “kivaa”) ja muu tulevaisuus auki (loppui itsestäni riippumattomasta syystä).

Lopuksi haluan vielä todeta: ratkon siis vain kryptoja (tällä hetkellä vain kahta laatijaa, kumpaa mieluummin, sitä ei voi sanoa, tasoeroa ei minusta ole käytännössä mitattavissa. Minua kiehtoo se, että miten sama numerosarja voi olla niin monta eri sanaa tai jotain tuonnepäin, en itsekkään täysin ymmärrä, mikä vetää puoleensa. Ja sanapalapelit taas liian vaikeita (silti vain noin 2 kertaa laskematta mennyt niin, että tarvitsi muuttaa, että on vain yksi ratkaisu) ja vain yhden (enemmästä en tiedä) laadinnan ulkoasuun jäi virhe, jota ei minun jälkeiset tarkistusvaiheetkaan nähneet) ja ristikot eivät vain jotenkin täysin innosta, vielä tulevaa vaikea ennustaa…

Juha-Pekka Kuusela, Akaa