Istuin aamun valjetessa Pelikaani-ristikkoa ratkomassa. Aurinko oli jo noussut horisontin takaa ja kiilteli keltaisena olohuoneen ison ikkunan läpi. Ajatus harhaili jotain vihjesanaa miettiessäni, ja kroppakin taisi olla aamiaista vailla – ei oikein ristikointi sujunut. Ulkona kuului vielä joutsenten kurkkulaulu, vaikka lokakuuta elettiinkin. Oikein sellainen viipyilevä tunnelma.

Ja sitten rysähti! Hyppäsin vaistomaisesti pystyyn ja kaadoin samalla mehulasin ristikkolehden päälle. Inkeri-kissamme juoksi korvat soikeina sohvan alle piiloon. Pään läpi meni tiuhaan tahtiin hätäisiä mielikuvia: hajosiko taulu-tv, räjähtikö lämmityshuoneen kattila vai posahtiko meteoriitti katon läpi?

Lopulta syy pamaukseen löytyi viereisestä huoneesta: teeri oli lentänyt ikkunasta läpi! Lintu päätyi pataan paistumaan. Ikkunan vaihto maksoi 150 euroa, joten huippuravintolan annoksen hintainenhan siitä linnusta tuli.

Aina, kun tässä ratkon Pelikaaneja, hiipii mieleen ajatus: mikähän paisti sieltä lautaselle seuraavaksi jysähtääkään?

Mitä tästä opimme: parempi Pelikaani nenän eessä ratkottavana kuin lintu karmit kaulassa kammarissa!
Pirkko, Ristijärvi