Elokuun 27. päivänä ojennettiin Kati Heikkiselle tämän vuoden paras ristikkopalkinto. Punaisessa Pelikaanissa numero 2/2016 oli erikoispalkintona Miljoonasateen olohuonekeikka. Ristikossa oli sanoja, joita ei ollut helppo löytää muualta kuin Miljoonasateen uutuuden Sähköinen Rouva Maa pakkauksesta. Arvonta oli pitkä, mutta sitten löytyi Kati Heikkisen taiteilema oikea vastaus.

Soitin tuolloin Katille, joka luuli aluksi puhelun olevan siskonsa järjestämä pila. Lopulta hän muuttui onnelliseksi voittajaksi, siis todella onnelliseksi. Hän oli lähettänyt vastauksen aivan viime tipassa läheisten jopa hieman yllyttämänä. Kati osoittautui myös oikeasti ristikkofaniksi, mutta ratkaisua hän ei ollut koskaan ennen lähettänyt.

Elokuun 27. päivä koitti. Itse sonnustauduin aamulla matkaan Helsingin keskustasta ja nappasin Riihimäeltä kaverini Pölläsen Arton. Pelikaaniristikoiden t-paidat yllämme me kaksi hullua köröttelimme Huittisiin, johon saavuimme yhden maissa. Meitä odotti perillä Kati lähiomaisineen. Kati ei suinkaan ollut porukan suurin Miljoonasade-fani, mm. sisko Piia eli tämän talon omistaja oli vielä kovempi sateisti.

Miljoonasade saapui viimein kolmessa osassa. Tiuhaan kuuluneiden “iik ne on oikeasti meidän kotona”-kuiskutusten säestämän soittokamat roudattiin yläkertaan, jossa konsertti oli päätetty pitää.

Solisti Heikki Salo aloitti kiitoksilla ja kertoi tämän olevan heille aivan ainutlaatuinen juttu, ensimmäinen vastaava puoliakustinen keikka, rumpali Jarmo hakkasi laatikkoa rumpujen sijaan. Lavalta kuului hiljaista “jännittää enemmän kuin isommat keikat”-muminaa. Kati oli lähettänyt biisilistan, jota Heikki kommentoi mm. “Opeteltiin muutama biisi varta vasten, vaikkei oltu soitettu 30 vuoteen”.

Listalta otettiin ensin “Rokkibändi Wounded Knee”. Aika alussa kuullussa “Mayday Maydayssa” lapsikuulijoiden takia laulettiin “minä pissaan kiljukattilaan” kusemisen sijasta. Mukavan spiikkailun ja kuittailun siivittämänä käytiin läpi hieno valikoima Miljoonasateen helmiä, mm. “Nimettömyys” ja “Rakkauden ABC”, jonka bändi oli soittanut myös edellisenä iltana Tampereella. Katin äidin toivoman “Marraskuun” luultiin olevan viimeinen kappale, mutta tunnin konsertin täydensivät vielä “Voipallo” ja läpimurtohitti “Lapsuuden sankarille” vuodelta 1986, kosketinsoittaja Tomin hienolla alkuimprovisaatiolla. Vuonna 2014 yhtyeeseen liittynyt Tomi vastasi myös ihan uutta sävyä biiseihin antaneista taustalauluista.

Keikan ja roudauksen jälkeen oli vuorossa teetä, Miljoonasade-kahvia ja -kakkua, pitsaa, sipsejä ja karkkia. Pöydässä kuultiin historiaa, mielipiteitä, anekdootteja ynnä muuta. Rokkarin luu -oluet jäivät juomatta ja soittajien päät kakussa ehjiksi.

Kaikkea muutakin mukavaa sattui. Bändi muisteli keikkoja veden alla ja kuumailmapallossa, tämä oli nyt kolmas erikoisuus niiden ohella. Miljoonasateen miehet signeerasivat itse tehdyt keikkajulisteet ja myös yhden auton konepellin. Esiintymispaikan mukaan olisi kappale “506 ikkunaa” voitu muuttaa muotoon “5600 kalkkunaa”, sillä sellainen määrä siivekkäitä tilalla kuulemma oli. Koiravalikoimaan kuului mm. yli 70-kiloinen kaksivuotias pyreneittenmastiffi.

Oli mukava nähdä, että bändi oli vähintään yhtä tyytyväinen päivään kuin isännät ja me ristikkoihmiset. Iso kiitos kaikille elämykseen osallistuneille, niillekin, joita en tässä nimellä maininnut. Pas…seli matka ja tuli tentyä.