Syksyllä 2016 alkoi mielenkiintoinen uusi sivujuoni Pelikaanien elämässä. Postin joukossa oli B4-kokoinen kirje. Korein kalligrafisin kirjoituksin taiteiltu ja Kuopiossa leimattu kirje pysäytti tuona aamuna hetkeksi. Kun luin sen ääneen, paikalla oli kolme äimänkäkeä.
“Hei Erkki! Olemme jo vuosia olleet intohimoisia ristikoiden ratkojia ja viime aikoina myös ‘harrastelijalaatijoita’, ihan vaan omaksi iloksemme. Haluamme kiittää teitä kaikkia upeista julkaisuistanne. Ohessa pari omaa viritelmäämme. Leppoisaa syksyn jatkoa teille kaikille, Tuomas Holopainen & Johanna Kurkela.”
Hetken ajattelimme, onko tämä pilaa ja ovatko muusikkopariskunnan nimikirjoitukset aidot, mutta päädyimme siihen, että kyllä Tuomas on hyvin pitänyt harrastuksensa vakan alla tähän asti. Johannan ristikkoharrastus oli jossakin haastettelussa jo paljastunut.
Kuoressa oli kolmen ristikon kopiot mutta ei ratkaisuja. Niinpä ensimmäinen reaktio perustui yleisilmeeseen ja laadintapohjaan. Oikein siistin näköisiä, mukana avariakin kohtia, näyttäisi olevan aina joku hauska lähtökohtaidea, mutta niitä ei ollut mahdollista selvittää ratkomatta. Yhdessä oli orporuutu, yhdessä kolmikirjaiminen sana. Lähetin rohkaisevan meilin ja mietin, saanko siihen koskaan vastausta.
“Terve Eki! Iso oli yllätys meillekin, kun vastasit! Vuoden ajan olemme noita ristikoita laatineet, olisiko niitä nyt alun toistakymmentä. Emme ole niitä minnekään koskaan lähettäneet, mitä nyt parille kaverille olemme niitä jaelleet. Omaksi iloksi niitä väsäämme. Tuo mahdollinen julkaisuidea kuulostaa aivan huikealta. Mutta kenties meidän pitää vielä tovi hioa taitojamme ja ristikkojen ulkoasua… Kuten osuvasti totesit, niin nuo tekeleet ovat lähinnä ‘sympaattisia’. Teen pohjat Excelillä, ja Johanna sitten hoitaa tekstauksen ja piirrokset. Summa summarum, jos me jotain keksittäisiin niin se olisi meille kova juttu. Terveisin, Tuomas.”
Meilejä vaihtaessamme alkoi käydä ilmi, että Tuomaksella on paljon ideoita ja Johannalla kova kunnianhimo ulkoasun suhteen. Kun yksi malliristikoista oli perussisällöltään täysin korrekti, minua alkoi himottaa saada ristikko heiltä jo Punaisen Pelikaanin ykkösnumeroon, joka ilmestyi ennen joulua.
“Tämä on lyönyt meidät täysin ällikällä, on meille ison hymyn suupieliin saava juttu. Siksi haluaisimmekin tehdä tuon ensimmäisen ristikkomme viimeisen päälle huolella, ja koska Johanna on nyt kiertueella lähes jouluun saakka, taitaa tuo ristikon valmistuminen joulukuun numeroon tuntua turhan optimistiselta. Sitä seuraavaan numeroon (helmikuu 2017) sen kyllä pystymme lupaamaan, olisiko tämä ok? Kiitos parannusehdotuksista, juuri tätä palautetta kaipasimme.”
Tässä vaiheessa toimitin heille kaikenlaista materiaalia, joka olisi avuksi, myös kirjani MMM Sanaristikot, jonka laadinnasta kertovan osion Tuomas olikin lukenut USA:n matkalla. Johannan pohtiessa ulkoasuun liittyviä asioita lähetin lyhyen viestin hänen laulunsa nimen mukaisesti: “Ei panikoida!”
Isokokoinen kirje oli noudettavissa.
Eräänä tammikuun aamuna olikin postilokerossamme lappu, jossa kerrottiin isokokoisen kirjeen saapumisesta. Sisällä oli taas kalligrafinen viesti: “Hei Eki! Tässäpä debyyttimme. Jatkoa seuraa jos vaan kiinnostusta löytyy. Kiitoksemme tästä, pikaisiin tapaamisiin, Tuomas & Johanna.” Olimme sopineet tapaavamme helmikuun puolessavälissä Helsingissä. Tapaamisen aattona tuli viesti: “Postilaatikkoon tupsahti uusin PuPe! Sama fiilis kun kuuli ekaa kertaa oman biisin radiossa v. ’97.”
Tapasimme ensin tunnin verran miesten kesken sumpin ääressä. Tuomaksella oli pitkä liuta kysymyksiä, jotka auttaisivat häntä vielä syvemmälle ristikonlaadinnan saloihin. En halua kahlehtia laatijaa liikaa, mutta varmasti monia tiedonjyviä meni perille. Tuomas kertoi muutamista ristikoista, joista hän oli erityisesti pitänyt. “Mistä te laatijat keksitte noita mainioita ideoita?” kysyi hän. Hyvä Tuomas, ihan sieltä mistä sinäkin, omasta päästä ja eteen tulevista sanoista ja tilanteista. Tuomas esitteli jo aiemmin koeratkomani tehtävän, jota hän oli laatimassa osaksi uusiksi. Hän kysyi vinkkejä, miten umpikujaan joutuneesta tilanteesta päästään. Yhdessä pohdimme eri vaihtoehtoja ja kumpikin varmasti oppi taas jotain. Ristikkorenki oli Tuomakselle aivan uusi tuttavuus, josta varmasti on apua jatkossa.
Lounasajan koittaessa Johanna liittyi seuraan. Tähän mennessä kirjeenvaihto oli käyty Tuomaksen kanssa, mutta aistin ensi hetkestä, että Johanna on tässä täysillä mukana. Hän sanoi olevansa tyytyväinen, että ensimmäinen ristikko julkaistiin täysin mustavalkoisena, mutta kyseli nyt erinäisiä asioita, miten tehtävään saisi mukavimmin väriä ja miten piirroksia voisi tehdä suuremmassa koossa kuin nyt noin puolentoista sentin ruutuihin. Eri tekijöiden tekniikat kiinnostivatkin kovasti.
Tuomas kertoi elämänsä neljä suurta löytöä, ja ne ovat ikäjärjestyksessä: Disney, musiikki, fantasiajääkiekko ja ristikot. Hänen innostuksestaan ristikoihin tässä yksi sitaatti: “Laadin 3 päivää aamusta iltaan ensimmäistä aukeaman kokoista ristikkoani, ja sain sen valmiiksi. Se odottaa siis vihjeitystä ja ulkoasua. Olipahan savotta, mutta antoisa sellainen. Halusin leikitellä mahdollisimman pitkillä sanoilla, parilla kommalla, ja saada tasapainoisen määrän yyääöö-osastoa sekaan.” Kyseinen tehtävä on nyt minulla koeratkottavana.
Tämän yhteistyön taianomaisuudesta kertoo se, että Nightwish ja Johanna Kurkela ovat olleet varmasti kaksi soitetuinta artistia toimistollamme, jossa soi melkein aina musiikki. Oliko tämä tähtiin kirjoitettu? Mitään velvoitteita en uudelle tekijäparille ole asettanut, mutta uskoisin heiltä saatavan ristikon aika pitkään jokaiseen Punaisen numeroon. Ne varmaan myös tulevat visaisemmiksi, sillä Tuomaksen kunnianhimo on kasvamaan päin ja se on korkealla jo tässä ensimmäisessä julkaistussa tehtävässä. Esikoinen on ilokseni heti alkuun saanut erittäin positiivista palautetta.
Asia julkistettiin myös männä viikolla Nightwishin Facebook-sivulla. Kun Tuomas on kertonut tästä etukäteen joillekin kavereilleen, ovat reaktiot olleen aivan laidasta laitaan, oudoksuvasta hymähdyksestä “siisteintä ikinä”-hehkutukseen.