Passeli ja Krypto Pelikaani menivät perjantaina painoon. On hetki aikaa hengähtää ja miettiä menneitä ja tulevia. Tämä blogi ei varmaan tule olemaan kovin loogisesti etenevä, mutta yritän koota itseni ja mielessä olevat asiat edes jollakin tavalla.
Me vanhat emme helpolla hellitä. Vuonna ’85 on Eppu Normaalin jättihitti ja saman vuoden lopulla pantiin Sanaris Oy:n paperit vetämään. Vuonna ’17 kummatkin ovat edelleen aktiivisia monenlaisissa formaateissa, omilla aloillaan tietenkin. Vuonna ’85 syntyi myös kuopukseni. Ovatko hän ja firma tosiaan jo 31-vuotiaita? Matematiikka on armoton tässä suhteessa.
Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että yllätysten vuoden ’16 ja vuoden ’17 ensimmäisten viikkojen jälkeen olen uuden alussa. Kun en ole julkisuuden henkilö, kaikki vuoden ’16 yllätykset jäivät lähipiirin tietoon. Ruokavalion ja muiden elämäntapojen muutoksen ansiosta sain itsestäni katoamaan sen ukkomaisuuden, joka ei mitenkään sopinut sisäiseen minääni. Pudotin rutkasti painoa ja moni pieni vaiva ja huoli katosi. Olemuksen mukana olo ja mieli paranivat käsittämättömän paljon. Elokuussa sain yllättäen diagnoosin, jonka perusteella pääsin peruutuspaikalla leikkauspöydälle vielä ennen elokuun loppumista. Operaatio onnistui sataprosenttisesti. Syyskuun olin periaatteessa sairauslomalla ja lokakuukin meni pitkälti toipuessa, mutta kaikki huolestuneisuus oli tiessään. Kun siinä kuitenkin oli isoja urakoita kuten Piilosana SM 2016, ristikoiden valmistuminen tapahtui edelleen lähellä deadlinea ja jopa sen jälkeen ja se jatkui jouluun asti.
Sanoin Iltiksen haastattelussa loppuvuonna, että joko olen koko ajan töissä tai koko ajan vapaalla. Tarkoitan lähinnä sitä, että jos minulla ei ole mitään tekemistä, alan edistää jotain ristikkoa. Olen kyllä hiljakseen oppinut, mitä asioita kannattaa missä tilanteissa ja mihin vuorokauden aikaan tehdä. Laatiminen ei yleensä kerta kaikkiaan suju enää loppuillasta, silloin kannattaa panna ristikoita alulle tai kirjoittaa vihjeitä valmiisiin laatimuksiin, jos jotain pitää tehdä. Huomasin jo perjantai-iltana työpaineiden hälvennettyä ja tehtyäni vielä vihjeet ensi viikon Iltiksen lauantaipehmikseen, etten oikein osannut nauttia toimettomuudesta, jotain hyödyllistä teki mieli vielä vähän tehdä. Onneksi alkoi väsyttää ja menin aikaisin nukkumaan ja heräsin kuudelta taas ”vähän laatimaan”, unen jälkeen se taas sujui ja yleensäkin sujuu.
Parasta on kuitenkin ollut löytää lisäksi oikea päivärytmi eli kaipaamani 5–7 tunnin yöuni sijoittuu yleensä välille 23–7. Aamuun asti valvomiset ovat lopullisesti historiaa. Mitä vielä työhön ja vapaa-aikaan tulee, yhteislaadinnat kollegojen kanssa tuntuvat riemulomalta. Erityisen rentouttavalta se tuntuu, jos muut kiireet eivät sillä hetkellä paina päälle.
Nyt lopputalvella ja keväällä olisi tarkoitus saada muukin kuin päiväjärjestys kohdalleen. Sekä firman että yksityiselämän paperit ja esineet ja muu sellainen ovat pahasti epäjärjestyksessä. Työn lomassa niiden kimppuun kunnolla pääseminen ei ole helppoa. Samalla pitäisi jatkaa kunnonkohotusta ja painon saattamista lopulliseen tilaan. Kaikki tämä sekä työn ja lähisuvun tarpeet ovat mielenkiintoinen mikstuura, jonka kimppuun käyn innolla ja luottavaisena onnistumisesta. Tässä mainitsematta jääneet musiikki ja piilisprojekti ovat olleet muutaman viikon taka-alalla ja saattavat pulpahtaa taas pintaan.
Helmikuussa aiomme uusia Sanaris Oy:n sivuilta löytyvää tekijälistaamme isolla kädellä. Esittelemme sekä jo aloittaneita tekijöitä että vasta Punaisen Pelikaanin ilmestyessä paljastuvia. Saatte myös meikäläisestä päivitetyn foton, koska se avantouintikuva ei oikein anna enää hyvää kuvaa. Tosin ruokavalioni saa taas alkuvuodesta seurakseen lisää kuntoilua, joten päivitetään myöhemmin se vielä uudelleen.
Eput jo vähän ennen vuotta ’85