Kerron Pelikaani-lehtien mainoksessa, että harrastuksiani ovat mm. valokuvaus, matkailu, kevyt musiikki, tv, elokuvat ja ruoka. Nämä kaikki nivoutuvat elämässäni ristikoiden ympärille ja väliin, onhan ristikoista muotoutunut minulle elämäntapa ja elämäntyö. Olen myös sotkenut lähisukuni elämän houkuttelemalla osan mukaan ristikkobisnekseen.
Harrastuksistani kevyt musiikki sai yhden näkyvän piirteen blogissani, kun päätin nimetä kaikki blogit jonkun kappaleen mukaan. Ykkösblogin nimeksi tuli Chisun biisi, tällä kertaa alkuperäisen levytyksen on tehnyt Kollaa kestää. Kirjoittelen tätä tosiaan kotitoimistoni alakerroksessa, jossa silmäni ovat tällä hetkellä jokseenkin tarkkaan maanpinnan tasalla. Myös ajatukseni ovat juuri nyt siellä, sillä kaksi läheistä ihmistä on kuollut kuukauden sisällä.
Tänään haudataan suvunvanhin, joka minun on ollut kunnia tuntea lähes 40 vuotta. Lähes heti ensimmäisen blogin kirjoittamisen jälkeen kohtasi laivaseurueemme suruviesti: Riitta Asikainen, ristikkoihminen henkeen ja vereen, oli menehtynyt sairauskohtauksen seurauksena Hämeenlinnassa vain 57-vuotiaana.
Riitta Asikainen astui elämiimme 9.9.2004 klo 23.00 kirjoittamalla ensimmäistä kertaa sanaristikot.net-sivustolle otsikolla ”Sanasepot ry. – yrittäjät – KÄYTTÄJÄT”. Alle yhdeksänvuotiseksi jäänyt yhteinen taival paketoitiin, kun viestin saannin jälkeen aloittamani säie ”RA on poissa” täyttyi surunvalitteluista ja muisteluista. Ristikkoväki oli ottanut Riitan omakseen monilla tavoilla. Aluksi hän oli vain monipuolinen kirjoittaja, nimimerkki RA, mutta pian hän ryhtyi myös laatimaan sekä toteuttamaan toisten laatimuksia. Kenties kaikkein merkittävimmän panoksensa ristikkomaailmalle hän antoi ryhtymällä Sanasepon päätoimittajaksi. Hän ehti muutaman vuoden aikana tehdä paljon hyvää lehden tekstilliselle annille ja sitä kautta sen kokonaisuudelle.
Moni jää myös kaipaamaan Riitan toteuttamia visaisia tavuristikoita Punaisessa Pelikaanissa. Niistä viimeinen julkaistiin tiistaina ilmestyneessä kolmosnumerossa. Olen varma, ettei seuraavia tule, sillä Riitta lähetti ristikot aina viime tipassa. Hän saattoi kysyä, olisiko vielä pari päivää aikaa, kun muutamalle sanalle pitäisi vielä keksiä osuvampi vihje.
Riitan ristikkoaisapari Tapio muistelee häntä niin moni-ilmeisesti ja osuvasti, että haluan liittää tähän pitkän sitaatin:
”Kyllä se oli ikävä uutinen Riitan poismeno. Kauan istuin koneen ääressä hiljaa lukien viestiä, tuijotin ruutua, pysähdytti mielen hiljaiseksi.
Ei parempaa ratkaisua olisi voinut minun kohdalleni olla kuin antaa laatimukseni Riitalle vihjeitettäväksi. Mullakin kun on ollut oikeastaan tarkoituksella halu saada eläviä, harvinaisempia sanoja ristikoihin ja siksipä tavuristikot soveltuivat tuohon tarkoitukseen erinomaisesti.
Kyllä Riitalla oli aivan omaa luokkaansa oleva sanojen oivaltamisen kyky.
Monesti kun tuli laadintaani jokin oudompi, heikompi, erikoisempi sana, jota itse jo vähän epäilin, onko tuollainen sana edes hyvä hyväksyä ristikoihin ja kuinka se voidaan mitenkään järkevästi vihjeittääkään, niin yllätyksekseni juuri tuollaiset sanat Riitan mietinnöissä sai ne parhaat, jujulliset ja huvittavat vihjeet. Joskus kommentoidessaan sanoja tai pääkuvaa huomasi Riitan iloisen kiitollisen luonteen – ja suhtautumisen sanaristikoihin.
Riitalla oli iso kimpale sanaristikkoideologiaa sydämessä. Kaikesta huomasi, että hän antautui täysillä hienoihin sanakiemuroihin ja pystyi kehittelemään aina uusia nerokkuuksia ja kierouksia sanojen saloihin.
Uskon, että moni tulee vielä kaipaamaan Riitan tyyliä ja taiturointia. Tuo Riitan työnjälki oli juuri sitä, mistä näki kuka halusi tehdä työtä sydämellään ja sydämestään.”
Riittaa on muisteltu sanaristikot.netin ohella myös mm. Sanaseppojen keskustelupalstalla. Vielä kerran osanottoni Riitan pojalle Arille, jota Riitta muista tutuista samannimisistä erottaakseen kutsui aina nimellä MunArska.
Riitta Asikainen 1955-2013